Ruotsalainen laulaja-kitaristi Tommy Johansson on ahkera mies, mitä musiikin levyttämiseen tulee. Heppua on viimeisen vuoden aikana kuultu oman poweripumppunsa ReinXeedin 1912-albumilla, Golden Resurrectionin debyytillä sekä veivaamassa ruotsalaisia pop-hittejä Swedish Hitz Goes Metal -levytyksellä. Nyt Johansson on jälleen Golden Resurrectionin kimpussa aisaparinsa Christian Liljegrenin kanssa.

Glory to My King -esikoisella kuultiin tavanomaisuudessaan kohtalaisesti kulkevaa neoklassista melometallia, ja Man with a Missionille linjausta ei turhaan ole tarkisteltu. Painotus on ainoastaan siirtynyt hieman vauhdikkaampaan suuntaan, mutta klassisen musiikin sointukulkuja, Liljegrenin tunnistettavia lauluja, kirmaavia kitarasooloja sekä uskonasioita käsitteleviä sanoituksia ilman ei jäädä tälläkään kertaa.

Vaikka nopeusmittari vilkkuu kohonneissa lukemissa, itse kappaleen ovat tällä kertaa kovin onttoa paatosta. Jotain levystä kertoo se, että Gary Moorelta napattu The End of the World -laina on lähes rieskan paras biisi. Ainoastaan Standing on the Rock kaappaa kiinnostukseni osuvammin, milläs muullakaan, kuin albumin tarttuvimmalla kertosäkeellä. Nopeista biiseistä riemukkaimmin seilaa Flaming Youth, kun taas esimerkiksi niinikään kiirettä pitävä Finally Free elää korkeintaan mielipuolisten tilutustensa voimin.

Voi olla, että osa levyn vaisuudesta johtuu siitä, että Golden Resurrectionilta tuli kovin saman ilmeinen levy vain kymmenen kuukautta sitten. Se on kuitenkin kylmä tosiasia, että paria lämmintä hönkäystä lukuunottamatta Man with a Mission sisältää täysin epäinnovatiivista klassisvaikutteista heviä, josta häikäisevien melodioiden kaivaminen on vaikeaa kuin kosmeettista toimenpidettä vailla olevan kohdan löytäminen Cherin naamataulusta.