Katsoin aikoinaan Anger Management -nimisen leffan, jossa näyttelevät muun muassa Jack Nicholson sekä maanmainio Adam Sandler. Leffa taisi olla ihan hyvä ja hauskakin, samanniminen bändi taas ei ole oikein kumpaakaan.

Brittiläisen Anger Managementin debyytti-ep Beyond the Threshold of Pain tuuttaa metallista hardcorea Pro-Painin, Born from Painin ja aikaisen Sworn Enemyn hengessä. Meno on kauttaaltaan ärhäkkää, ja bändillä on selkeästi kova yritys tehdä niin vihaista ja tehokasta musiikkia, että se menisi vaivatta betoniseinänkin läpi. Kyllä sitä raivoa ja voimaa löytyykin, mutta se ei kanavoidu levyllä kovinkaan hyviksi riffeiksi tai biiseiksi. Virkeimpänä touhu pysyy nopeimmissa biiseissä, eli Lifelong Suicidessa, Show Your Angerissa ja Ignorance Is Blississä, kun taas hitaammat raidat eivät jaksa kiinnostaa kovin monen sekunnin rajan. Päätösraidalla kuullaan myös aina niin trendikästä Meshuggah-riffittelyä, jota kuulee nykyään niin laajasti käytettynä metallin eri tyyleissä, ettei se jaksa enää yllättää, eikä edes ihastuttaa kuin erityisen nerokkaasti käytettynä tai yleensä riittävän hyvän musiikin seassa.

Beyond the Threshold of Pain on Anger Managementille vasta ensimmäinen julkaisu, enkä usko, että bändin ihan hanskoja naulaan vielä kannattaa lyödä, mutta kunnon riffiremontti olisi paikallaan. Toisaalta, jos metallin ja hardcoren risteytys väkevämmässä muodossaan on juuri se juttu, miksei Anger Management voisi vetääkin puoleensa. On ryhmällä sentään selkeästi rajattu tyyli, jota ryhmä noudattaa tarkasti joka käänteessä ilman turhia mutkia.