Th1rt3en on jo järjestyksessään kolmastoista levy (oho!) pitkän linjan thrash-legendalta Megadethilta. Hyvän onnen järjestysluvulla siunattu levy merkkaa Dave Mustainen pitkäaikaisen aisaparin, basisti David Ellefsonin paluuta yhtyeen riveihin. Epäilemättä Juniorin paluu miehistövahvuuteen nostaa mielenkiintoa julkaisua kohtaan.
Th1rt3enillä Megadeth keskittyy taas enemmän kappaleisiin kuin edellisellä levyllä, Endgamella pinnassa olleeseen kitaratulitukseen. Samalla levy sisältää yllättävän paljon materiaalia, joka on koville Megadeth-faneille entuudestaan tuttua. Levyn avausraita Sudden Death on julkaistu jo aikaisemmin osana Guitar Hero –saagaa. New World Order, Black Swan ja Millennium of the Blind ovat myös vanhaa kierrätysmateriaalia, tosin aika rankalla kädellä uusiksi sovitettuina. Mutta silti.
On levylle uusiakin biisejä mahtunut. Etukäteen soitossa olleet Public Enemy Number One ja Never Dead ovat perus-Megadethia. No, oikeastaan kaikki muukin uusi materiaali on aika pitkälti perus-Megadethia. Mustaine osaa edelleen tehdä koukuttavia kertosäkeitä esimerkkeinä We The People ja groovaava Guns, Drugs And Money, jotka tuovat hyviä viboja. Eikä kokonaisuuteen nyt oikeastaan yhtään suoranaista hukkabiisiä mahdu.
Levyn tuottanut Johnny ”K" Karkazis on tuottanut selkeää, mutta iskevää Megadethia. En tiedä sitten onko levy erityisen supermoderni äänimaailmaltaan kuten Mustaine on hehkuttanut, mutta levy soundaa napakalta, raskaalta ja selkeältä.
Th1rt3en tuntuu valitettavan linjattomalta levyltä. Joukossa on hyviä biisejä, mutta miljoonan kuoleman arvoiselta täsmäiskulta se ei kuitenkaan tunnu. Materiaali on ok-tasoa, mutta levystä jää silti jotenkin valju fiilis. Kiekkoa kuuntelee kivuttomasti, mutta tuntuu siltä, ettei se jää yhtyeen historiaan mitenkään erityisenä merkkipaaluna.
03.11.2011, Niko Kaartinen |
