Unkindia voisi kutsua jo jonkinlaiseksi semiveteraaniksi, mutta tämä 90-luvun lopulla perustetun bändin kuudes albumi Harhakuvat osoittaa, ettei ote ole väsähtänyt. Unkindin raskaassa d-beatissa on vahva metallinen ote, jota voisi äkkiseltään verrata vaikka ruotsalaiseen Disfeariin.

Pelkän rytinän sijaan Unkind osaa luoda myös nyansseja musiikkiinsa. Kappaleiden perusrunko rakentuu toki riffeille ja raivolle, mutta yhdessä alakuloisten kitaramelodioiden kanssa levyn yleissoundi ja ilmapiiri muodostavat sille synkän vireen. Levyn vahvuudeksi voi laskea myös sen suomenkielisyyden.

Harhakuvat on puoliväliin asti melko virheetöntä rytinää, jonka vahvimmasta tunnelatauksesta vastaa osin koskettimillakin sävytetty Laumasielut. Raskas ja doomahtava Johtajat ja Uhrit on seitsemän ja puolen minuutin mitassaan levyn vahvin poliittinen manifesti, jonka lopun puheosuudesta vastaa brittiläinen pitkän linjan työnväenpuoleen jäsen Sir Gerald Kaufman, käsittellen Israelin ja Palestiinan tilannetta. Tätä seuraava Läsnä on lyhyehkö, enemmänkin mielentilaa kuvastava instrumentaali kuin varsinaisesti mikään kappale, mutta sen paikkaa tai ylipäätään tarvetta levyllä olisi voinut ehkä vähän tarkistella. Suoraviivainen Tämä Päivä tasapainottelee hieman täytteen makuisena, mutta päätöskappale Koulutettu Epäonnistumaan palauttaa levyn taas oikeille raiteille.

Unkind todistaa Harhakuvilla, ettei vivahteikkuus tarkoita aggressiivisuuden vähentämistä. Harhakuvat on muutamista notkahduksistaan huolimatta tanakkaa turpaanvetoa, mutta samalla monipuolinen ja ilmeikäs levy, joka todistaa, että Unkind osaa edelleen asiansa.