Hank 3:n yhtaikaa julkaisemista levyistä toinen, Cattle Callin', on nimensä lupailema tapaus, jossa rynnäkkökiväärin nopeudella suolletut karjankutsuhuudot ja karjahuutokauppalaskentaspiikit on istutettu primusmaisen sekoilumetallin mausteeksi. Tuloksena on syntynyt neuroottinen äänimatka, joka tuo mieleen Primusin ja S.O.D.:in hulvattomimmat aikaansaannokset. Tosin 76-minuuttinen karjaretki on kolmivarttiseen doom-kaksoseensa verrattuna hyvinkin rasittava kuuntelukokemus, joka vaihtelee nopeista ryöpytyksistä piinallisen pitkiksi venyviin purkauksiin.

Näitä levyjä kuunnellessa mieleen nousee väkisinkin Max Cannonin mainiosta Raakaa lihaa -sarjakuvasta strippi, jossa vanha cowboy siemailee aitaa vasten kahvia, polttelee tupakkaa ja ylistää yksinkertaista maalaiselämää. Lopuksi lehmipoika tokaisee ottavansa vielä toisen kupin kahvia, vetävänsä pari viivaa spiidiä ja menevänsä sitten kusemaan nimensä lehmän kylkeen.

Williamsin suvun musiikinteriöihin ihastuneilta ei siis puutu tänäkään syksynä ihmeteltävää. Tosin luulen, että Hank 3:n levykaksikkoa suurempaa mielenkiintoa herättänee isäpappavainaansa ensikuussa julkaistava The Last Notes of Hank Williams.