Kanadalaisesta Threat Signalista puhuttaessa tuntuu säännöllisesti törmäävän mainintaan Fear Factorysta, ja vaikutteet ovat kieltämättä bändin nimikkoalbumillakin selkeää luokkaa. Oudoimmat rymikikkailut menevät lähelle Meshuggahia yhtyeen toisaalta muistuttaessa popeimmissa kertosäkeissä In Flamesia.

Bändi on uhonnut ”palaavansa juurilleen” kolmannella levytyksellään, mikä kuuluu parhaiten jälleen astetta raskaampana pauhaamisena edeltävän Vigilancen oltua hieman melodisempi kokonaisuus. Muutoin yhtyeen ei voi sanoa kokeneen merkittäviä muutoksia aiempaan, vaikka miehistö onkin vaihtunut rumpalin ja yhden kitaristin verran.

Valloittavinta antia levyllä on jäsenten huima soitannollinen osaaminen. Niin vanhat kuin uudetkin ukot laittavat parastaan koko albumin ajan, ja vaikka kova soittotaito onkin nykymetallissa lähes perusoletus, Threat Signal saa kimuranteimmatkin kuviot kuulostamaan ällistyttävän vaivattoman ja tehokkaan oloisilta. Pelkällä soittopornolla ei kuitenkaan pitkälle pötkittäisi, ja onneksi äärimmäinen soittojämäkkyys ja -tarkkuus saa Threat Signalilla seurakseen myös päteviä sävellyksiä. Riffeistä löytyy ytimekkyyttä ja vaihtelua riittämiin, ja kitarasoolot kattavat sopivissa määrin melodisuutta ja teknisyyttä. Yhtyeen hienoiseksi kompastuskiveksi jäävätkin laulumelodiat. Kertosäkeissä kyllä yritetään hoilata kuin Göteborgin sankarit konsanaan, mutta kliimaksi jää saavuttavaa kertsien jäädessä liian usein vähän tasapaksuiksi ulvomiseksi sen sijaan, että olisi oikeasti paneuduttu siihen, mitä sen ärinän ohella kannattaisi laulaa.

Jos kaipaat lisää melodioita Meshuggahiisi tai vaihtoehdon Fear Factorylle, Threat Signal voi olla suunta, johon vilkaista, sillä vaikka laulut jättävät vähän kylmäksi, tekninen riffimylly pyörii useammallakin raidalla hienoon malliin. Jokohan Threat Signal seuraavalla levytyksellään saisi lopullisesti väännön kohdilleen, sillä bändi veivaa nyt osapuilleen samaa kampea kolmatta kertaa kiristymättä vieläkään tiukimpaan mahdolliseen asentoonsa.