Levyn juhlapainoksesta on kaksi mallia: karvalakki ja hc-keräilijöiden superboksi. Karvalakista löytyy remasteroitu studiolevy ja toisena levynä livekeikka Clevelandista vuodelta 1987. Deluxe-boksista löytyy kaikenlaista härpäkettä enemmän: triplavinyylinä remasteri, live ja aikaisemmin julkaisematon Randy Burns –miksaus Peace Sellsistä. Levy piti alkujaan julkaista Killing is My Business –debyytin julkaiseman Combat Recordsin kautta ja kiekko ehdittiin miksaamaankin kyseisen herran toimesta ennen kuin Capitol otti Megadethin huostaansa. Lisäksi samat herkut löytyvät cd-muodossa.

 

Lootassa on mukana myös komea lehtinen Peace Sells –aikakaudelta Lars Ulrichin, Dave Mustainen ja levyn remasteroineen Dennis Wolfen kommentein. Larsin höpinät ovat aika kädenlämpöisiä. Samat tekstit löytyvät myös karvalakkipainoksen sisäkansista. Lisäksi spesu-boksista löytyy myös promokuvaa, flyeria ja lipunkanta Peace Sells –aikakaudelta.

 

Wolfen remiksaus Peace Sellistä on erittäin hyvä, parempi kuin vuoden 2004 uusiomiksaus. Levy soi täyteläisempänä kuin aikaisemmin, ja tästä miksauksesta puuttuu se lievä efektointi, jota oli havaittavissa vuoden 2004 painoksen lauluraidoissa. Basso on tosin miksattu hienovaraisemmaksi kuin vuonna 2004. Myös rumpusoundit ovat allekirjoittaneen korvaan paremmat. Kokonaisuus on tasapainoinen, ja ero täysin alkuperäiseen äänitteeseen on melkoinen.

 

Clevelandin livekeikka puolestaan on soundien puolesta varsin ohkaista tavaraa, mutta energiatasoltaan kova. Bändin soitto ei ole vielä sillä tasolla kuin se joitain vuosia myöhemmin tulisi olemaan, mutta Mustainen intensiteetti on vahvasti läsnä. Välillä Megadeth suorastaan kohkaa liveäänitteellä ja ilmassa on kaaosta, mutta paletti pysyy silti nätisti kasassa. Lisäksi settilistan koostuessa pelkästään kahden ensimmäisen levyn biiseistä luulisi vanhan koulukunnan Megadethin ystävien olevan tyytyväisiä. Kaikkiaan live on hyvä tuokiokuva vuoden 1987 Megadethista.

 

Kaikkiaan varttivuosisadan remasterointi on ihan kelvollinen paketti, mutta faneille suunnattu. Jos hyllystä löytyy entuudestaan esimerkiksi vuoden 2004 remasteri, en näe mitään pakottavaa syytä hankkia tätä painosta. Jos taas on yhtyeen kova fani, kannattaa juhlavuoden malli ottaa haltuun. Ja jos taas raha polttelee taskuissa, on juhlaboksi kieltämättä komea ilmestys vinyyleineen.