Holy Force namedroppailee. Se koostuu basisti Mike LePondista (Symphony X), solisti Mark Boalsista (Yngwie, Ring Of Fore, Royal Hunt), rumpali Kenny Earlista (Manowarin Rhino) sekä taiwanilaiskitaristi Ango Chenistä, jonka asialle omistautuneet tuntevat Mike Vesceran (myöskin ex-Yngwie) soolobändin kitaraheeroksena. Tony Macalpinen tavoin, Chenin nakit viuhuvat kitarointia vastaavalla taidolla myös koskettimistolla. Miehistön musiikillista historiaa tarkastellen, ei liene valtaisa yllätys, että Holy Force soittaa melodista neoklassista heavyä.

Vaikka se ei mikään innovatiivisuuden triumfi olekaan, Holy Forcen debyyttialbumi on loppuunkalutussa genressään kuitenkin verrattain pirteä ilmestys. Levyn kappaleet ovat kohtuullisen napakoita ja soitto palvelee kappaleita eikä muusikkoja. Siltikin niitä vaivaa samainen perisynti kuin kaikkia muitakin neoklassisia heavylevyjä. Genren tunnusmerkistö on ahdas, joten tämäkin kaikki tuntuu moneen kertaan kuullulta, eikä asiaa varsinaisesti auta sekään, että levyllä laulaa yksi niistä operaattisista vokalisteista, jotka sankarikitaristien ohella ovat olleet antamassa koko genrelle sen tyypillistä ominaissoundia.

Tässähän voisi touhottaa neoklassisen heavyn uudesta supergroupista vaikka kuinka, mutta koska koko genre on niin kaavoihinsa kangistunut, myös Holy Force on oikeastaan vain lisää sitä yhtä ja samaa: kadehdittavalla soittotaidolla ja raudanlujalla ammattitaidolla toteutettua tavanomaisuutta. Ynkkä-fanit ja muut neoklasariuskovaiset takuulla levystä diggailevat, mutta itselleni samantekevyyden yläpuolelle biiseistä nousevat vain huikaisevan chopinmainen Sky Etude, reippaat We Are The Warriors  ja Emperor  sekä ylväästi rakentuva Moonlight Fantasy, jossa kuullaan parasta Mark Boalsia moneen vuoteen. Sekin on tällä osastolla jo suhteellisen paljon.