Mystinen Rêx Mündi julkaisi vuonna 2005 IHVH-omakustanteen 77 kappaleen rajoitettuna painoksena. Black metalin alamaailma (lue: internet) kuohui. Nyt nuo samat kappaleet on nauhoitettu uudelleen, ja IHVH:a voivat kuunnella (fyysiseltä äänitteeltä) myös tavalliset kuolevaiset. Kun metafyysisestä tulee fyysistä, suuri osa IHVH:n viehätyksestä tuntuu häviävän. Tällainenko tämä tiettyjen piirien kuolemattomaksi hehkuttama tuotos sitten onkin?

Vaikka kuinka ajattelisi olevansa trendeistä piittaamaton musiikin ystävä, vaikuttavat trendit jokaiseen ainakin siinä mielessä, että korvat turtuvat tiettyyn tyyliin melko nopeasti. Kun religious black metalin nousun myötä joka suunnasta alkoivat kuulua samat aamenet ja munkkikuorot, ei niiden vaikutus enää kohta ollut sen kummempi kuin muidenkaan black metalissa tyypillisten tyylikeinojen vaikutus. Kuusi vuotta onkin tässä genressä melko pitkä aika. Vuonna 2005 monet black metal -bändit keräilivät vasta leukaansa lattialta edellisvuotisen Si Monumentum Requires, Circumspicen ansiosta, ja siinä kontekstissa Rêx Mündin IHVH tuntuikin todella kiinnostavalta - kirjaimellisesti saavuttamattomalta - tapaukselta. Nyt, hienostuneempien äänitysteknisten ratkaisujen saattelemana, IHVH tuntuu kuitenkin vähän kuin siipensä menettäneeltä enkeliltä - ratkaistulta mysteeriltä.

Debemur Morti -julkaisun myötä IHVH:a voidaan oikeastaan ensi kertaa arvottaa musiikillisin perustein. Ja hyvä niin, sillä kieltämättä Deathspell Omegan mieleen tuova kiemurtelevuus on parhaimmillaan paitsi toimivaa, lopulta myös omaleimaista. Esimerkiksi Pious Angelsin äärimmäinen rumputulitus toismaailmallisesti surisevine riffeineen tuntuu selittämättömällä tavalla erilaiselta. Rêx Mündi on ehdottomasti kiinni black metalin perinteessä, mutta ajoittain sävellysten muoto tuo mieleen myös hieman avantgardemman säveltaiteen. Patrimoine Génétiquessa huomio kiinnittyy harhaileviin liidikitaroihin, mikä on bändin kannalta hyvä asia, koska perusainekset kappaleessa ovat jälleen melko tutut. Mikään messiaaninen julkaisu IHVH ei ole, mutta pienet erot nostavat sen joka tapauksessa keskimääräistä kiinnostavammaksi tapaukseksi.

7,5/10

Antti Korpinen

Ranskalainen Rêx Mündi ei juurikaan tiedolla liehittele, vaan pysyttäytyy mieluumin mystiikan varjoihin kääriytyneenä. Alunperin lähes samalla biisikoostumuksella vuonna 2005 julkaistu IHVH-demo on nyt saanut varsinaisen levyjulkaisun Debemur Mortin kautta.

Tyylillisesti IHVH on kimuranttia ja kieroa black metalia, mutta ripauksella death metal -mausteita. Nelimiehisen yhtyeen melodinen synkistely on pitkälti reipastempoista ja omalla tavallaan varsin viheliäisen kuuloista. Omaperäisyyttäkin biiseistä ja tyylistä ylipäätään kyllä löytyy, mutta erityisen helposti lähestyttävää tai kolahtavaa biisianti ei ole.

Tunnelmapuolella levy pelittää kohtuullisesti. Tummanpuhuva pahaenteisyys ja mukavuusalueen ulkopuolelle ulottuva lonkeromaisuus tuntuvatkin ensialkuun varsin toimivalta yhdistelmältä. Pidemmän päälle levyn pyörittely alkaa kuitenkin tympiä ja kikat tuntuvat menettävän merkitystään, aivan kuin ne vanhenisivat suoraan lennosta. Vihainen rääkylaulu ei asiaa pelasta, eikä liioin sitä tee rujo ja puunaamaton soundimaailma.

IHVH on paljon potentiaalia sisältävä teos, joka ei lopulta tunnu saavuttavan sitä mitä se alussa lupailee. Onhan sillä hetkensä ja etenkin tunnelmassa tummat värinsä, mutta loputtoman pitkälle ei niilläkään pärjätä.

6,5/10

Serpent