|
01. Nordwaerts (instrumental)
02. Walhalla's Tore
03. Fenrir
04. Thor's Hammer
05. Falsche Propheten
06. Teutonentanz
07. Unseren Ahnen Zum Grusse
08. Holmgang
09. Prolog
10. Tetes Coupees - Der Schädelkult
11. Des Krieges Traum
12. Valpurga
13. Tanz Der Schwerter (instrumental) |
1998 perustettu saksalainen XIV Dark Centuries kunnioittaa ensimmäsellä albumillaan esi-isiään ja juuriaan. Musiikillisesti liikutaan jossain dark- ja black-metallin välimaastossa sävytettynä niin gootti- kuin perushevillä ja keskiaikaisella imagolla. Niin, ja pitkälti vain imagolla. Bändi kutsuu omaa musiikkiaan "Heathen Thuringian Metalliksi". Mitä se nyt ikinä lieneekään, koska välillä bändi kuulostaa pahasti eräiltä eturivin suomalaisilta orkestereilta, jääden silti pari askelta taakse. Kovin vahvaa keskiaikameininki-olotilaa tästä siis on turha odottaa. Ei riitä että pukee päällensä riimuja ja keskiaikaisia vaatteita sekä laulaa entisajan jumalista ja esi-isistä, jonka jälkeen sotkee siihen harvakseltaan jotain pientä muinaismelodiaa. Kyllä sen pitäisi kuulua vähän enemmänkin kuin mahdollisessa asenteessa, jos tuo aikakausi on bändille niin tärkeä.
Laulukielenä on Saksa, joten se niiden tarinoiden ymmärtämisestä. Toisaalta laulutavan huomioiden on aika lailla sama millä kielellä sitä asiansa ilmaisee, mutta kappaleiden nimistä voi kyllä hyvin päätellä mikä on homman nimi. Kappaleissa viljellään germaanisia kansantaruja, myyttejä ja legendoja. On Thorin vasaraa ja Valhallaa, on Ragnarokkia ja Valpurgista. Hieman alleviivatun oloista.
Kokonaisuudessan musiikki itsessään ei ole kovinkaan huonoa, vaikka onkin aika pitkälle peruskauraa. Mitään sellaista se ei tarjoa, mitä ei oltaisi jo aiemmin kuultu, mutta kaikessa tuttuudessaankin bändi saa aikaan varsin hyviä melodioita ja vääntöä. Myöskään soundipuolella ei ole valittamista. Kaikki soittimet ovat hyvässä suhteessa toisiinsa, eikä näin ollen mikään pääse häiritsevästi toisen ylitse. Lievästä toiston mausta levy kärsii ja pituutta olisi voinut rajata karsimalla pari kappaletta pois. Laulu nyt on perusmeininkiä niin black- kuin death-tyylinkin osalta. Mutta kun olemassa sellaisia bändejä kuin Finntroll, Thyrfing, Moonsorrow, Ensiferum jne. on vaikea suositella tätä levyä kenellekkään muulle kuin saksalaisille. Periaatteessa "...Den Ahnen Zum Grusse" ei ole siis huono levy sinänsä ja silti todennäköisesti uppoaa siihen metallilevyjen loputtomaan massaan.
28.08.2003, Janne Rintala |
|
