Ruotsalaiset ovat aina olleet eteviä matkimaan Totoa. Erityisen hyvin siinä onnistui ensimmäisellä levyllään Work Of Art, jonka Art Workia (2008) pidetään alan miesten keskuudessa jo klassikkona. Uutukaiseen kohdistuu siis valtavat paineet, joihin vastaaminen on valitettavasti onnistunut huonosti.

Aloitusbiisi The Rain tosin onnistuu kympillä, eikä The Great Fall  ole paljoakaan heikompi, mutta muuten tuntuu siltä, että nyt on otettu työn alle ensimmäiseltä levyltä ylijääneet biisit. Esitystavassa ei puolestaan ole moitteen sijaa, varsinkin lauluharmoniat ovat komeita. Soundit ovat tasapainossa, mikään soitin ei ole hallitsevassa asemassa, eikä soitosta löydä pahaa sanottavaa sitten millään. Muoto on siis niin kuin pitääkin, mutta pääjehu Robert Säll on selkeästi ollut sävellyksineen liian monessa mukana. Korvakarkeista on nyt nuoltu sokerit päältä, eikä sitä täysin korvata innostuneella soitolla.

Lopputulos on suunnilleen ympäripyöreä ja mitäänsanomaton. Melodioita on, mutta ei isommin muistijälkiä jättäviä, eikä soitto, niin hyvää kuin se periaatteessa onkin, suju ollenkaan niin fiiliksellä kuin ensimmäisellä levyllä. Ei In Progress aivan toivoton ole, mutta pisteet tulevat tällä kertaa noita kahta mainittua biisiä lukuun ottamatta muodosta, ei sisällöstä. Taitaapa peräti olla kyseessä vuoden pahin pettymys tähän mennessä.