Nyt on tavaraa tarjolla. Mysteria esittää melodista metallia melkoisella progeotteella.

Sen miltei jokaisessa biisissä on aineksia useammankin tarpeeseen. Kappaleissa liikutaan tunnelmasta toiseen ja niin monen mutkan kautta, että mitään biisiä ei voi kokonaisuutena pitää niin sanotusti hyvänä biisinä. Jokaisessa sentään on osia, joita voi huoletta kehua, joten ongelma ei ole suuren suuri.

Terävät kitarariffit ja monipuoliset koskettimet taustoittavat naispuolista laulajaa, jolle toivoisi enemmän uskallusta heittäytyä sielukkaaksi. Once Upon A Timen kohdalla tämä ratkaisu toimii, joten miksi arkailla, kuten lähestulkoon kaikkialla muualla? Äänen puolesta homma toimii, vaikka eihän se nyt kaikkein omaperäisin ole.

Soittopuolella kitarat syyllistyvät pahimmillaan näpertelyyn näyttäessään osaamistaan, mutta taidot eivät ole se, josta tulisi sanomista. Esimerkiksi instrumentaali Out Of The Blue 2 toimii tältä osin hienosti. Se antaa viitteitä siitä, että Mysterian kannattaisi oikoa hieman mutkia biiseistään ja ujuttaa enemmän melodioita tilalle. Myöskään mahtipontisempi tuotanto ei olisi tässä tapauksessa pahitteeksi, ehkäpä sitten jos joku levy-yhtiö tarttuu täkyyn ja budjettia saadaan riittävästi.

Tällaisenaan levy sopii hyvin myytäväksi esimerkiksi bändin keikoilla. Jos Prefatoryn ostaa joku livenä meiningistä innostunut, hän ei varmastikaan tule kokemaan pettymystä. Kolmeensataan rajattu painos tukee käsitystäni, ettei tällä massojen suosioon pyritäkään. Levy on ennen kaikkea kohtuullisen onnistunut käyntikortti jatkoa ajatellen.

Tulevaisuudessa joko enemmän progen tai melodioiden suuntaan, niin minun lisäkseni moni muukin saattaa innostua.