Rumpaliaan vaihtanut melodisen thrashin floridalaisihme Trivium palaa uudella albumillaan parissakin mielessä vanhojen elementtien pariin. Uransa tähän asti parhaalla albumillaan, vuoden 2006 The Crusadella  bändi nitoi biisejä yhteen tulielementtiä käsittelevillä teemoilla ja myös In Wavesilta löytyy elementteihin liityvää teemallista yhtenäisyyttä, aiheena on tällä kertaa vesi. Mikä vielä levyn onnistumisen kannalta tärkeämpää, myös musiikilliset elementit ovat suurelta osin samoja kuin The Crusadella. 

Vuoden 2008 ylipitkällä ja palapelimäisellä Shogunilla Triviumille tuntui olevan tärkeää esitellä kaikki uudet riffinsä, survoa ne jokaiseen biisiin, näyttää että soittaa kyllä osataan ja vieläpä karttaa rääkylauluja. Sovituksellisesti kappaleet sen sijaan olivat suurelta osin yhtä helvettiä. Luojan kiitos, In Wavesille Trivium tuo takaisin rakennuspalikat, joilla se maineensa alun perin loi, ja myös järjestää ne paremmin kuin aikaisemmilla levyillään. Solisti-kitaraheeros Matthew Kiichi Heafy laulaa toki yhä puhtaastikin, mutta kahden ensimmäisen levyn ajan Triviumin  määritelleet ja Ascendancy-levyn myötä laajempaan tietoisuuteen tuoneet kiukkuisen kuivakat metalcore-rääyt tekevät tyylikkään paluun. Hyvällä maulla annosteltujen kitaratilujen myötä Heafyn ja aisapari Corey Beaulieun soittotaidonkaan määrästä ei jää epäilyksiä, vaikka In Wavesin biisit ovat entistä tiiviimpiä, niin ajallisesti kuin ideoiltaankin. Kappaleiden riffeissä on ei-kitaristin katsantokannalta tarkastellen suorastaan järjettömän kova imu, mutta nekään eivät saa biiseistä mitenkään välittömästi tarttuvia.

Kuitenkin juuri noiden törkeän siistien riffien vuoksi levyä kuuntelee toistolla sen verran antaumuksella, että viimeistään 5-6 kuuntelukerran kohdalla riffien järjestys sekä kertsien ja rääkyjen paikat kristallisoituvat aivoissani ja jokin päässäni napsahtaa: levyhän on ihan halvatun hyvä! Kymmenen läpikuuntelua myöhemmin, kappaleet ovat nivoutuneet yhteen ja lomittuneet päässäni kokonaisuudeksi, jossa ainoastaan deathmetallinen Dusk Dismantled ei miellytä korvaani. Siksi In Waves ottaakin meikäläisen kirjoissa Triviumin uraan parhaan levyn manttelin niskaansa.