Kaksi vuotta sitten levydebyyttinsä tehnyt Blastanus iski pöytään persevetoista death/grindia. Erityinen vetovoimaisuus ei ollut bändillä hallussa silloin, mutta onneksi joistain virheistä on sentään opittu - ainakin hitusen.

Collapse on hyvin tehtyä ja maukkailla soundeilla tarjottua death/grindia, hyvinkin pitkälti perinteitä kunnioittaen. Valitettavasti jälkimmäinen tarkoittaa myös liki täydellistä epäomaperäisyyttä, mitä nyt bändissä vaikuttaa perinteisten metallisoitintaitajien lisäksi myös saksofonisti. Jälkimmäistä hyödynnetään maltillisesti, ehkä hieman liiankin, sillä torvisoittimen ääntä ei pahemmin levyllä kuulla.

Paikoin bändi päräyttelee reipastempoisen rytinänsä maukkaasti tuuditettuna, mutta erityisen mieleenpainuvaa setti ei ole. Tiukat hittiriffit puuttuvat paketista ja tuntuukin, että koko levy on tasapaksua täytebiisiä alusta loppuun asti. Hyvin soitettua, hyväsoundista ja napakasti äänneltyä sellaista, mutta silti täyteosastoa.

Kitarat soivat rapsakasti, rummut tykittävät tuhdisti ja laulupuolen örinä- et rääkytarjonta on genremallikasta. Kelpaa siis varmaan alan fanittajille, mutta onko Collapsesta millään muotoa lajia jalostavaksi tekeleeksi? Tuskin. Toimii paremman puutteessa, mutta uhkaa hukkua lajityyppinsä tavanomaisuuksien joukkoon.