Hei sinä, jonka mielestä As I Lay Dying, Killswitch Engage tai All That Remains on maailman paras bändi! Nyt on aika kääntää katse Unearthin suuntaan, jos et ole sitä vielä aiemmin tehnyt. Darkness in the Light on nimittäin todella hyvä levy siitä huolimatta, että yhtye tallaa pitkin maata, jonka monet muut yhtyeet ovat jo valmiiksi tasoittaneet.

Darkness in the Light on ehtaa modernia metalcorea juuri sellaisena kuin se hyvässä ja pahassa tunnetaan. Bändin aiemmat hardcore-rähinät ovat jääneet taka-alalle, ja tilalle on astunut entistä metallisempi ilme. Ja yllätys, yllätys, aiemmin kitaroilla melodiansa toimittanut yhtye on nyt tuonut myös puhtaat laulut olennaiseksi osaksi musiikkiaan. Melodisia vokaaleja ei sentään viljellä täysin merkityksettömästi joka kertosäkeeseen, vaan ne ovat todella hyvin toteutettuja, ja niitä käytetään harkituissa kohdissa maustamaan yhtyeen muutenkin mielenkiintoisesti sovitettua musiikkia.

Toivottavasti Unearthin aiemmilla kuuntelijoilla riittää ymmärrystä tyylin muutoksen päälle, sillä Darkness in the Lightin kuunteleminen palkitsee, jos ei anna sen häiritä, että edeltävä The March taitaa edelleen pysyä amerikkalaispoppoon omaperäisimpänä tuotoksena. Arise the War Cry meinaa lipsua melodioillaan vaarallisen lähelle Bullet for My Valentinea, ja Overcomea taas ei pystyisi mitenkään erottamaan Killswitch Engagesta, jos mikin takana ääntelemässä olisi Howard Jones. Vaikkei omaperäisyyden huipulla hiihdetäkään, yhtyeen taito yhdistää raskaat riffit ja positiivisuutta huokuvat melodiat ovat hioutuneet uutukaisella lähes timanttiseen muotoon. Albumin mittakin on sopivissa metalcore-mitoissa, vaikka leikkaisinkin albumia vielä lähes instrumentaalin Equinoxin kohdalta, sillä sisällötön kappale katkaisee ikävästi levyn rullaavan soljuvuuden.

Killswitch Engagen Adam Dutkiewicz tuntuu tuottavan yli puolet nykyään tehtävistä metalcore-levyistä, ja ennenkin Unearthia tuottanut mies on jälleen taustajoukoissa mukana. Kitarakonkarin ja taitonsa aiemmin muun muassa Triviumin ja The Black Dahlia Murderin parissa työskentelemällä todistaneen Mark Lewisin erinomaisen tukeva ja selkeä jälki kruunaa lähes loisteliaan metalcore-tuotoksen, joka kärsii ainoastaan siitä, että saman tyylistä materiaalia on jo vuosia tulvinut valtaisia määriä erityisesti Yhdysvaltojen suunnasta.