Cyber Metal? Hoh, kaikkea ne genremäärittelijät keksivätkin. Kyseisestä tyylilajista tulee ensimmäisenä mieleen joku ...And Oceans, mutta myös myös japanilainen Blood Stain Child on levy-yhtiön toimesta asetettu tämän varsin erikoiselta kalskahtavan termin alle.

Yksinkertaisimmillaan kuvailtuna Blood Stain Childin musiikki on nykyisellään kuin Amaranthea yhtä mieslaulajaa vähempänä ja painotettuna selkeämmin dancen ja industriaalin suuntaan, kuitenkin lähes samalla poppikertoimella. Epsilon onkin bändiltä taas harppaus uusiin maisemiin, sillä Children of Bodomin musiikillisesta orjasta hiljalleen konemaisempaan tyyliin siirtynyt yhtye on hiljattain kiinnittänyt uuden taidokkaan naislaulaja Sophian. Persoonallisen äänensä lisäksi neidon mukana yhtyeeseen on tullut yhä enemmän mainittuja pop- ja dancevaikutteita, eikä Amaranthen yhteydessäkin käytetty ”E-Type-hevi” ole vähempää kuin lähes täydellinen johdatus siihen, miltä Blood Stain Child nykyisellään kuulostaa.

Erityisesti Epsilonin alkupää on konemaisella tarkkuudella tarttuvaa yksinkertaisen iskevästi sävellettyä, lähes täydellistä bilemetallia. Uusi laulaja Sophia on juuri se puuttuva pala, jota yhtye on kaivannut basisti Ryon rähinän seuraksi. Lisäksi voisin väittää, että bändi on nimenomaan hakemalla hakenut tälle albumille mahdollisimman simppeliä tarttuvuutta, sillä vahingossa ei vain voi syntyä Stargazerin ja S.O.P.H.I.A.:n kaltaisia täsmähittejä. Vaan olipa keinot mitkä hyvänsä, täytyy myöntää, että levylle on osunut puolenkymmentä loistovetoa, ja Blood Stain Child on osuva esimerkki siitä, kuinka kahden genren, metallin ja dancen, välillä voi sujuvasti surffailla saaden kokonaisuuden kuulostamaan järkevältä, ja mikä tärkeintä, pirun hyvältä.

Jopa täysin tanssimusiikkimalliin sovitettu Dedicated to Violator tehoaa kokonaisuuden seassa, vaikka yhtyeen vahvuus onkin, ei sinänsä ennenkuulumattomissa, raskaamman, tai vaihtoehtoisesti konemaisesti jumputtavan, säkeistön ja äärimelodisen kertosäkeen vuorottelussa. Ohilyöntejä ei matkalle osu, vaikka levyn fiilistelypala Sai-ka-no sekä pakollinen digipack-bonus Royal Sky jäävätkin sävellyksellisesti vähän keskeneräisiksi.

Japanissahan anime on aina in, mutta toivottavasti länsimaissakaan ei jätetä tutustumatta Blood Stain Childiin sen takia, että yhtyeen jäsenet ovat ulkoisesti kuin suoraan sarjakuvalehdestä repäistyjä. Amaranthen ja Dead by Aprilin tyylisen poppistelumetallin koneistetummaksi versioksi osoittautuva Epsilon on merkittävä askel japanilaisyhtyeeltä, ja aiemmilla albumeillaan musiikillisesti takkuillut yhtye soi nyt ensimmäistä kertaa erinomaisen valovoimaisesti.