Mielikuva göteborgilaisesta metalista ei tuo ensimmäisenä mieleen raakaa, ambient-vivahteista ja kylmää black metalia. Näissä merkeissä kuitenkin mennään sooloakti Turdus Merulan kohdalla, jonka levydebytointi on kuin ruotsalainen köyhän miehen vastine Darkspacen pionerisoimalle alagenrelle.

Reilun tunnin mittainen Herbarium rakentuu tummanpuhuvan tunnelman varaan, jopa hyvinkin reilusti, ja tämä puoli onkin kohtuullisen hyvin kunnossa. Kosketinmaalailut ja rujo äänimaalailu on velkaa tyylilajin veteraaneille, ja positiivista kyllä, tällä saralla Turdus Merula myös hieman erottuu lähimmistä vertailukohdista.

Hyvistä lähtökohdistaan huolimatta Herbarium on pidemmän päälle melkoisen tasapaksua ja mitäänsanomatonta mäiskettä. Levystä puuttuu lähes tyystiin kaikenlainen tarttuvuus, eikä tuo tunnelmapuolikaan yksin riitä kannattelemaan levyn paikoin vähäistä viehätysvoimaa. Paljon tehdään oikein, mutta aivan turhan paljon jää myös levyllä saavuttamatta.

Etäiset rääkylaulut eivät juuri puhuttele, eikä lo-fi-tuotanto vahvista monotonisen raspisuuden minimalistista antia sen enempää. Voisikin sanoa, että Turdus Merulassa on potentiaalia johonkin suurempaan kuin mihin Herbarium lopulta kantaa.