|
01. The Warning
02. Eye Of A Storm
03. Cycles
04. Time Passes By
05. The Eagle's Return
06. It's Not Too Late
07. Rondo
08. Why Won't You Hear Me?
09. Seven Stars
10. Your Freedom
11. In / Out
12. Train Insane
13. Out Of The Red |
Condition Red on saanut ulos toisen kokopitkän levyn, joka on ytimekkäästi nimetty II:ksi.
Aiempaa levyä en ole kuullut, mutta tyyli on vaihtunut kuulemma. Biisit ovat lyhentyneet myös edellisen albumin mitoista. Bändi sotkee progemetalliinsa neoklassista, hardrockia ja fuusiota. Mukana on jopa ihan selkeitä kansanmusiikkivaikutteita, lähinnä vokalistin viulun ansiosta.
Bändin saundi on selkeästi pehmeämpi kuin tavanomaisimmilla jenkkiläisillä progeheavy -bändeillä. Käsittääkseni bändin soittajat ovatkin eurooppalaisia. Merkittävästi tähän vaikuttaa naislaulaja bändissä, jonka ääni on kohtalaisen herkän ja pehmeän oloinen. Itselläni tuotti aluksi vaikeuksia tottua naislaulajaan, koska kaipaan yleensä hieman aggressiivisempaa otetta lauluosastolla. Ella Grussner ei todellakaan ole mikään metallisen oloinen laulaja. Hän on hyvä laulaja, mutta bändin heikoin lenkki ymmärrettävästi, koska hänellä vähiten kokemusta ikänsä puolesta.
Rohkeita sovituksia ja kokeiluja levyllä on, joista tulee jonkin verran kunnon 70-lukulainen progefiilis. Yksi biisi on pyhitetty basistin ja rumpalin sooloilulle. Nauhaton basso antaa kivan säväyksen, mitä kuullaan valitettavan harvoin metallibändeillä. Lars Erik Mattson vaikuttaa siis levyllä basson ja kitaran varressa. Alex Masi toimii toisena kitaristina ja Alexender King vastaa koskettimista. Gerald Kloos soittaa rumpuja.
Levy kasvaa koko ajan ja monimutkaisempi kama tulee vasta levyn lopussa: näin kuuntelija totutetaan pikkuhiljaa meininkiin. Levy sisältää paljon selkeästi pelkkiä instrumentaaliosia, näet joka toinen biisi on instrumentaali. Toisaalta on jopa vaikea puhua eri biiseistä välillä, koska sen verran saumattomasti levy etenee. Kokonaisuutta on selkeästi mietitty, niin kuin varmasti jokaista nuottia, mikä levylle on päästetty.
Sooloissa viljellään paljon kirkkomusiikin moodeja levyn alkupuolella. Itseäni eniten häiritsee juuri tämä neoklassisen sotkeminen tälle levylle. Alkupuolen soolot ovat mielikuvituksettomia skaalojen sahauksia sekä synamiehellä että kitaristilla: aivan kuin tekniikkatreeniä. Minusta se ei sovi mielikuvitukselliselle ja innovatiiviselle progelevylle, mitä tämä levy kokonaisuudessaan on. Mutta jos sinusta sopii, niin pidät varmasti tästä enemmän kuin minä.
24.08.2003, Pekka Ryhänen |
|
