Jaahas, psychobillya. No sehän vaan kelpaa. Ja tämä ei ole sitä raakaa psykoa, juu ei ole sitä The Meteorsin Kattlen ryminää. Ei edes Demented Are Go:n räkämällinheittoa. Tämä on tätä melodista nykybillyä. Kipakkaa, mutta hiukan kilttiä ja horrorpunkilla kyllästettyä.

Ennakko-odotukset olivat melko alhaalla tämän levyn kanssa; aikaisempi kuulemani Rezurex-kiekko kärsi - melkein kaikkien Fiendforcen bändien tavalla - kauheista Danzig-laulumaneereista. Mutta perkeles... Tällä kiekolla Elvis/isoDee-hommat on jätetty hiukan alemmas, toki niitä löytyy, mutta ei enää niin häiritsevästi. Ja mikä hienoa, kitaroihin on löydetty säröä. Ei kauhean hevisti, mutta sellaista mukavaavaa, hienon hiekkapaperin hinkkausta herkkiä ulokkeita vasten täältä löytyy.

Dance of the Deadin sävellykset revittelevät melkoisen hilpeästi. Rakenne on tämän osaston bändeille tyypillinen: yksinkertainen ohimoon poraavava riffi, joka hetken kuluttua saa höysteekseen rivakkaa pystybasson lätinää ja virvelin reunan naksutusta, ja kohta ollaankin jo noin 45 asteen etukenoisessa kertosäkeessä. Koko hoito sitten kuorrutetaan takuuvarman käppäisellä horrorkuvastolla, kuten psychobillyssä yleensä: löytyy zombinaiset, aavenaiset, vampyyrinaiset ja puolilahot ruumisarkkunaiset ja mitä niitä nyt muita onkaan.

Los Angelesin jampat ovat vääntäneet helevetin viihdyttävän levyn. Jos diggailet kevyemästä psykosta, muutamalla nuotilla rautalangasta väännetyistä viiltoriffeistä, jynkyttvän lätisevästä pystybassosta ja siitä virvelin reunan iloisesta nakutuksesta, niin kannattaa ihmeessä testata.

Ja sitten täytyy mainita, että tämän digipakin muoto oli hieman... outo, nyrjähtänyt kenties. Digipakin muotoinen, mutta noin 90 astetta käännetty. Fiendforcen hemmot varmaan kertovat tästä lisää, jos joku haluaa kysyä. Hassun, ja erilaisen mallinen se nyt kuitenkin on. Ja nyt kun päästiin tähän outouteen/kämmäykseen tämän levyn tiimoilta niin biisit ovat aivan eri järjestyksessä kuin esim. levyn takakannessa tai bookletissa. Sattuuhan tätä sanoi mummo kun lasta löi.