Miltä Spiritual Beggarsin musiikki kuulostaisi, jos bändi tulisi Amerikasta? Illuminatus tarjoaa tähän vastauksen, sillä sen toinen kokopitkä Glasnost kuulostaa pitkälti siltä kuin Spiritual Beggarsin rento stoner yhdistyisi saumattomasti periamerikkalaiseen rokkiin. Tähän yhtälöön kun lätkäistään taustalle häilymään vielä Anatheman nimi, Illuminatusin soundi on melko kattavasti kuvailtu.

Rouhivaa kitarariffiä riffin perään, melodista laulua, tunnelmoivampia osioita ja lisää mureaa skittariffiä on siis pitkälti brittiläisen Illuminatusin jutun juoni. Raskaasti särisevien kielisoitinten lisäksi yhtyeen ilmaisua kantaa kitaraakin kurittavan Julio Taylorin laulu, jossa voi kuulla ihan aitoa tulkintaa vaihdellen seesteisestä, jopa varovaisesta laulusta aggressiiviseen rähinään. Miehen ääni loistaa parhaimmillaan hiljaisemmissa kohdissa, kun taas huudoksi äityessään laulu menee vähän yliyrittämiseksi.

Illuminatusin harmiksi stoner ei perinteisesti soittimessani pyöri, mutta rokeimmillaan yhtyeen rauhallisissa tempoissa pysyttelevä musisointi menee kohtalaisesta korvakanavan täytteestä. Mitään omaperäistä en albumilla kuule, joten kai tästä lajin harrastaja saa sitä, mitä tilaakin.