NewBreedin uusimman tuotoksen saatteessa verrataan yhtyeettä muun muassa Faith No Moreen, Mastodoniin ja Alice in Chainsiin. Mastodon on mielestäni yksi rasittavimmista bändeistä koskaan, en voi sietää Alice in Chainsia, ja Faith No Morestakaan en tajua mitään, joten lähtöasetelmat ovat yhtä herkulliset kuin oli toissapäiväiseen ilta-ateriaan huomatessa, että juuri kaupasta kotiin kantamani leipä oli läpeensä homeessa.

NewBreed on silti kuuntelukertansa ansainnut, sillä ei bändejä ole ennenkään suoraan roskakoriin kannattanut pelkkien vertailujen takia heivata. Valitettavasti yhtyeen uusi nimikkoalbumi vastaa pitkälti annettuja viitteitä. Albumilla Alice in Chainsin grunge höystyy Mastodonin ja Opethin progemetallisävyttein ja koukkaa välillä Katatoniamaisen tunnelmoinnin kautta. Soppa soi siis suoraan sanottuna lähes hylkivimmän luokan metallina korvissani.

Ansaitut kehaisut polskiyhtyeelle voin antaa taitavasta soitannasta. Meshuggahia muistuttavat tahtilajioutoilut sun muut kikkailut luontuvat osaavasti, eikä laulaja Tomasz Wolonciejin valittavasta lauluäänestäkään suurempaa moitteen sijaa löydy, vaikkei se varsinaisesti ihastutakaan. Biisit ovatkin sitten tylsähköä kuunneltavaa, ja parhaiten bändi onnistuu rauhallisimmillaan, eli When I Admire the Worldilla ja Porcupine Tree -balladista menevällä Another Home in Youlla.

Jos arviossa viitattujen yhtyeiden mainitseminen saa pulssisi nousemaan positiivisessa mielessä, voi NewBreedin uutukainen kenties olla tutustumisen arvoinen. Minulle levy antaa hyvin vähän nautittavaa, ja voin parin kuuntelukerran jälkeen sivuuttaa sen yhtä hyvillä mielin kuin Mastodonin ja Opethin tulevat albumitkin.