Vain reilu vuosi sitten ilmestynyt Cultus Nex -debyytti asetti nelimiehisen Sacrilegious Impalementin kotimaan kartalle nousevana mustana tähtenä ja lupauksena uudesta potentiaalisesta laadun takeesta. Lienee selvää, että odotukset myös kakkososan suhteen ovat kovat. Kaikkien onneksi ne II: Exalted Spectres myös lunastaa.

Jos edeltävä tekele sekoitti mustaan messuamiseen myös deathmetalmaisia vivahteita, ovat nämä nyt jääneet astetta enemmän taka-alalle. Täysin kaikonneiksi ei kuolonhenkäyksiä ole syytä epäillä, mutta nyt meno on ehkä hieman edeltäjäänsä mustempaa, kylmempää ja pahaenteisempää. Melodiat tuovat hieman mieleen Watainin, vaikka aivan moiselle liruttelutasolle ei Exalted Spectres, ehkä ositttain jopa onneksi, kurkottelekaan.

Kakkoslevyn voimavaroihin lukeutuu ehdottomasti bändin omintakeinen ote ja synkkä hehku, vaikka materiaalin sisällä uskalletaan liikkua blastista hitaaseen ja takaisin. Yhtye todistaa myös kykenevänsä hallitsemaan myös pehmeät tunnelmat, kuten kotimaisella laulettu Aletheia osoittaa, ja siltikään pimeydestään tippaakaan tinkimättä.

Hyvän biisimateriaalin rinnalle on haalittu selkeä soundimaailma. Jälki on selkeää ja erottuvaa, mutta menemättä kliiniseksi tai muovisen kuuloiseksi. Laulupuolen ärinät ja kähinät ovat neki miellyttävää kuultavaa - sikäli kun miellyttävän voi kokea oikeanlaiseksi sanavalinnaksi tämänkaltaisen musisoinnin yhteydessä.

II: Exalted Spectres ei varsinaisesti nosta bändin rimaa tai paranna edellisestä, mutta kaikkiaan kyseessä on onnistunut, tasapainoinen ja hyvä levy.