Yksi jenkkilän suurimmista grind/death metal -ihmeistä, Exhumed, on palannut. Yhtye ehti viettää monta vuotta paussilla pääpomo Matt Harveyn keskittyessä muihin kuvioihin kuten esimerkiksi Dekapitatoriin, mutta nyt kun Dekapitator kuopattiin mitä ilmeisimmin kokonaan, on tullut aika kaivaa taas toinen kalmo puolittaisesta haudastaan ja alkaa mättää suolenpätkiä oikein urakalla.

All Guts, No Glorya kuunnellessa on vaikea uskoa, että tämän ja edellisen Anatomy Is Destinyn välillä on likimain kahdeksan vuotta, uutukainen kun kuulostaa täydellisen luontevalta jatkolta edeltäjälleen. Ja ei, vuoden 2005 lainakappaleista koostunutta Garbage Days Re-regurgitatedia ei lasketa. Levy tuntuu kyllä jonkin verran suoraviivaisemmalta pieksennältä Anatomy Is Destinyyn verrattuna, mutta varsin pitkälle samoilla urilla mennään, ja hyvä niin, olihan edeltäjä ehdottomasti yksi tämän genren kymmenestä ellei jopa viidestä parhaasta levystä.

Vaikka All Guts, No Glory onkin erittäin hyvä levy, ei se ihan AID:n tasolle sentään nouse. Kieltämättä joku As Hammer to Anvil vetää turpaan aika 100-0, mutta vaikkapa aivan The Matter of Splatterin tai Waxworkin veroisia magneetteja tästä ei löydy. Silti bändin paluu näin mainiolla teoksella on erinomainen juttu ja vielä parempi se on, kun on tiedossa, että bändi tulee syksyllä ensi kertaa Suomen-vierailulle Ouluun. Bändin hurja livemaine ja tekninen osaaminen ovat sen verran huippuluokkaa – vaikkei tässä mitään egomaanista soitinpornoa ole tarkoitus tehdäkään – joten odotukset näiden seikkojen ja pirteän uutuuslevyn myötä syksylle ovat todella kovat.

Vaikka onkin aika tympäännyttävää käyttää erästä tiettyä klassista brittibändiä referenssinä kun se ei Exhumedille oikeutta tee, sanotaan se vielä kerran: jos rakastat Necroticism/Heartwork-ajan Carcassia, tutustu nyt hyvä ihminen tähän bändiin!