Levyn kannessa pyllyjä ja siipiovinen auto. Värit ja asetelma kuin suoraan 80-luvulta. Miami Vice –mielikuvilta ei voi välttyä. Ensimmäisen kappaleen alkaessa soida mielikuva vain vahvistuu. Vahvasti 80-lukulainen syntikka aloittaa hypnoottisen kuvion joka sitten jatkuu oikeastaan enemmän tai vähemmän sellaisenaan koko levyn lävitse.

Kyseessä ei siis todellakaan ole hevi- metalli- tai edes sinne päin oleva levy. Syntikka/rumpu duo on retrofuturistinen yhdistelmä konerokkia, tanssibiittejä ja kieltämättä vaikuttavia kosketinjuttuja. Omalla tavallaan karsittu yleissoundi on kuin jostain vuosikymmenten takaa olevasta tieteisdokumentista. Musiikissa on oma viehätyksensä ja hyvin tehtynä se kantaa lähestulkoon koko levyn, mutta loppua kohti alkaa iskeä lievä puuduttavuus.

Rehellisyyden nimissä on sanottava että en tiedä tällaisesta genrestä juuri mitään joten muita vertailukohtia en osaa keksiä kuin ranskalaisen konemusiikin veteraanin Jean Michel Jarren. Mutta siinä missä Jarren joissain kappaleissa on helppoa radioystävällisyyttä, on Zombi jos ei nyt synkempi, niin ainakin tummasävyisempi.

Suurin yllätys on varmasti se että normaalisti äärimmäiseen death metalliin ja grindcoreen keskittynyt Relapse on julkaissut tämän. Voi vain miettiä millä adjektiiveilla ja superlatiiveillä he tätä kauppaavat.

Escape Velocity on kaikesta huolimatta helppoa kuunneltavaa ja omalla oudolla tavallaan kiehtova levy.