Tamperelaisen Psychopathic Terrorin edelliset tekemiset ovat jääneet minulle vieraanpuoleisiksi, mutta vanhemmat levyarviot paljastivat Petri Ilvespakan ja Matti Johanssonin yhteisprojektin tarun alkaneen kuolonmetallin merkeissä. Kolmannesta levystä vastaa Ilvespakka yksin ja dödö on saanut luvan väistyä vanhaa Ministrya muistuttavan ääniterrorin tieltä.

Revolt on karu, karkea ja askeettinen. Sanoisinko vähän liiankin, sillä jäin kaipaamaan rikkaampaa soundimaailmaa, eikä yksipuolinen efektoitu laulu tuo ainakaan helpotusta tilanteeseen.

Kahdeksasta raidasta puolet kantaa ihan pätevästi, puolet taas joko sinnittelevämmin tai heikommin. Materiaalissa on niin hitaammin musertavia, ministrymaisen rässääviä kuin maalailevia biisejä. Lähimmäksi eliittiluokkaa voidaan laskea Consipiracyn ja Paypack Justicen kaltaiset vauhtipalat. Hämärästi himmaileva The 21st Execution toimii moitteettomasti oikeastaan siihen asti kunnes se kääntyy brutaaliksi. Oivallisessa The Invisiblessa on lunkin hypnoottinen tunnelma.

Revoltilla on hyvät hetkensä, mutta tason heittelehtiessä se jää harmittavasti keskitason luomukseksi. Kenties kokonaisuus olisi kohentunut, jos Psychopathic Terror olisi keskittynyt enemmän aiemmin mainitun Paypack Justicen tapaisiin kappaleisiin.