Ennen Satin Black nimellä tunnettu bändi on Alpha Tigerinä julkaissut parhaan saksalaisen melodisen metallialbumin pitkään aikaan.

Millään muotoa omaperäinen Man or Machine ei ole. Pudotellaanpa tässä hieman legendaaristen levyjen nimiä verrokeiksi. Queen Of The Reich, Piece Of Mind ja Walls Of Jericho nyt ensi alkuun. Queensrÿchea on erittäin paljon nuoren Geoff Taten kuuloisen solistin lisäksi biisien rakenteissa. Iron Maiden kuuluu sävellysten ja sovitusten lisäksi muutaman kerran, kuinka ollakaan, basistin linjoissa. Kitaratilutukset ja ajoittainen huumori puolestaan on silkkaa Helloweenia. Näistä pannaan kokoon varsin mukava kokonaisuus.

Kundeilla on meno päällä alusta loppuun, ja heidän rauhoittuessaankin veressä kuuluu olevan vähintäänkin riittävästi adrenaliinia, mutta tolkku on ollut mukana, eikä kaahaus missään vaiheessa mene liiallisuuksiin. Miellyttävää on eritoten rumpali rockimpi ote soittamiseen, bassaripedaaleja ei poljeta taukoamatta täysillä. Kitaristit saavat myös hyväksyviä päännyökkäyksiä, sillä heidän sooloistaan muutamat ovat kerrassaan hyviä.

Toisessa vaakakupissa painavat ainakin sanoitukset, laulu kannattaa ottaa ennemmin instrumenttina kuin syventyä etsimään piilomerkityksiä rivien välistä. Toiseksi, sounditkin saisivat olla hieman paremmat. Enemmän bassoa ja ilmavuutta, kiitos. Nyt varsinkin kitarat ovat välillä puuron rajamailla. Vähintään puoli pistettä poistuu myös omien ideoiden puutteen vuoksi.

Jos viimemainittu ei haittaa, niin Alpha Tiger varsin mainiota kuunneltavaa perinteisen vauhtimetallin ystäville. Jäädään odottamaan jatkoa, josko levytysbudjetti vähän paisuisi. Näinkin laadukas kama ansaitsisi paremmat soundit.