Omituista kyllä Medeia on omissa kirjoissani jäänyt aina jostain syystä sellaisen väliinputoajan rooliin, en vain jotenkin ole onnistunut mieltämään sitä profiloituneeksi bändiksi vaan ennemminkin jonkinlaiseksi projektiksi. Oli mielikuvalle pohjaa tai ei, kyllä Medeia ilman muuta vakavasti otettavaa ja täysipainoista musiikkia tekee, ja jatkuvuuttakin on, onhan Abandon All jo bändin kolmas täyspitkä levy.

Kreikkalaisesta mytologiasta nimensä repineen Medeian voisi periaatteessa laskea varsin modernin jenkkihenkiseksi death metaliksi, vaikka sen lanaaminen saa toki muunkinlaisia sävyjä. Ajoittain bändi yltyy maalailemaan suorastaan apokalyptiseen tyyliin kuten esimerkiksi komeassa The Burning -kappaleessa. Osansa levyn äänimaailmaan tuo Laura Dziadulewicz, jonka muutamin paikoin käytetty laulu luo aivan omanlaistaan tunnelmaa, ja antaa melkoista kontrastia Rotten Soundista tutun Keijo Niinimaan väkivaltaisempaan ulosantiin. Kaiken lisäksi Dziadulewicz syventää soundia myös syntetisaattorilla erittäin tyylitajuiseen tapaan.

Levyllä ei varsinaisesti juuri sooloja kuulla, mutta kyllä kitaristi Samuli Peltola sentään välillä sinne ohkaisempienkin kielten puolelle menee. Kitarapuolella ilmenee myös yhtyeen teknisyysaspekti, sillä vaikka muuten ei mitään posketonta kikkaa kehiin heitetä, irtoaa kepistä muutamin paikoin varsin tymäköitä sormiharjoituksia. Onneksi nämä kuviot pidetään enemmänkin mausteina kuin itse pääasiana.

Kiekko ei ole aivan täysi ässä, sillä muutamia ikävystyttäviä hetkiä nelikymmenminuuttisen varrelle mahtuu, mutta kyllä tämä silti kirkkaasti vuoden onnistujien joukkoon raivaa tiensä. Jos bändi on jostain syystä muka ohi mennyt, kannattaa se viimeistään Abandon Allin myötä tarkastaa. Parhaimpiin kipaleisiin lukeutuvat jo mainittu The Burning ja upeariffinen The Undistinguished Name. Hurja möyrintä toimii muuten myös lavalla oikein hyvin.