Kansitaide Devin Townsend Project
Deconstruction
CD
[ InsideOut ]

( 9½ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Praise The Lowered
02. Stand
03. Juular
04. Planet of the Apes
05. Sumeria
06. The Mighty Masturbator
07. Pandemic
08. Deconstruction
09. Poltergeist

No voi perkele, miten tämän levyn voisi järkevästi arvioida? Kyseessä on kuitenkin kiekko, jolla Devin Townsend kohtaa ne sisäiset demoninsa, joiden kanssa hän harrasti rodeota Strapping Young Ladin Alien –levyllä ja Inifinity –soololevyllään. Ensimmäinen aiheutti vainoharhaa, toinen lataamoreissun. Kolmas kerta toden sanoo.

Sanotaan se heti alkuun. Deconstruction on kiistatta haasteellisin Devin-levy ikinä. Tämän kanssa ovat fanitkin kusessa. Ensi kuulemalta levy on kuin hitaalla modeemilla ladattu gif-kuva: ensin näkyy isoresoluutioista leegoa, josta voisi hahmottaa mistä jutussa on kyse, mutta muuten ruutu on täynnä sotkua. Useammalla tarkennuksella kuva kuitenkin hahmottuu.  Levy vaatii kuulijaltaan kärsivällisyyttä, paljon kärsivällisyyttä. Edellisen Addicted! –levyn kautta mieheen ihastuneet ihmiset saattavat tippua tällä levyllä kyydistä kuin paska rattailta. Jos levyyn ei syvenny, se on helppo sivuuttaa päättömänä kohelluksena ja roskana.
Levyn ruma kansikuva kuvaa Deconstructionin musiikillista sisältöä varsin osuvasti: kyseessä on kyyti turvalaitteiltaan huoltamattomassa vuoristoradassa keskellä yötä.  Levyn hitaasti käynnistävä Praise The Lowered hilaa kuulijan ensimmäisen kukkulan päälle ja Standista eteenpäin matka onkin melkoista haipakkaa. Levyllä vuorottelevat pitkät, pohdiskelevan monisäikeiset kappaleet (Planet of the Apes, The Mighty Masturbator ja Deconstruction) ja hengähdystaukoja antavat, levyä selvästi jäsentävät lyhyemmät ja samalla koherentimmat kappaleet (Sumeria, Pandemic ja Juular).  Ensimmäisen kierroksen jälkeen korvissa humisee ja suussa on vähän oksennusta, mutta huvipuiston ranneke pakottaa hyppäämään uudestaan radan kyytiin.  
Oikeastaan siinä on Deconstructionin hienous. Levy on niin täynnä koukkuja, upeita melodioita ja monikerroksista ilmaisua, ettei sen kuuntelemista voi oikein lopettaa, vaikka ensi kuulemalta levyn pitkät biisit olivat lähinnä vain puuduttavia. Poikkeuksena levyn nimiraita, joka kaottisuudessaan on se vuoristoradan turvattomin ja äkkijyrkin syöksy, joka jostain syystä menee halvan diskoteekin lävitse. Did you say beer?
Musiikillisesti Deconstruction on sekoitus edellä mainittuja Alienia ja Infinityä niin musiikillisesti kuin teemallisestikin.  Heitetään joukkoon vielä ämpärikaupalla kahvia ja Devinille tyypillistä huumoria, niin homma on kaoottisuudessaan valmis. Silti koko levyn lävitse mopo pysyy vakaasti kärrypolulla, vaikka molemmin puolin on syvä rotko tarjolla.
Sanoitusten puolesta levyä ei kannata alkaa tässä yhteydessä analysoimaan, jotta arvio pysyy järkevässä mitassa. Joku ”johdatus filosofiaan” –kurssin käynyt voisi heittää tässä hienon kehäpäätelmän.  Devin on Devin, ja tämän levyn perusteella mies onnistui taklaamaan demoninsa, jotka häntä aiemmin vainosivat. Sanotaan silti, että levyyn pääsee paljon paremmin sisälle sanoitusten kanssa.
Deconstructionilla on mukana myös monia vieraita, kuten Ihsahn Opethin Mikael Åkerfeldt, Gojiran Joe DuPlantier ja The Dillinger Escape Planin Greg Puciato. Sanottakoon näin, että levyn musiikillinen vyörytys on sitä luokkaa, ettei useimpia vieraita edes tajua bongata ensimmäisillä kuunteluilla. Silti lisäväri on hyvästä levylle.
Samalla myös sananen orkestraatioista: ne toimivat hyvin. Itse asiassa loistavasti. Täysikokoisen jousiorkesterin ja Devinin tasapainoilu on tarkkaa nuorallatanssia, ja välillä tuntuu, että kohta turvaverkko heiluu, mutta tasapaino silti säilyy. Samoin kahden rumpalin käyttö on levyllä perusteltua. Devinin luottomies Ryan Van Poederooyen hoitaa perusjutut luotettavasti, ja Soilworkin Dirk Verbeurenin supervikkelät ja –tekniset raajat joutuvat myös kovalle koetukselle levyllä.
Loppukaneetti: vaikka levylle mahtuu myös kainalokuoppahuumoria (koska Devin), Deconstruction on Townsendin haasteellisin, mutta samalla myös kiehtovin levy. Ennustan, että levy saa miehen fanien keskuudessakin hyvin ristiriitaisen vastaanoton. Itsekään en rehellisesti ole vielä sataprosenttisen varma siitä, miten tuotokseen pitäisi suhtautua. Musiikillisesti levy tarjoaa kuulijalleen enemmän kuin sadalla kuuntelukerralla pystyy ottamaan vastaan, eikä sitä voi olla kuuntelematta.  Se ei voi olla huono merkki, eihän? Shit a brick!


22.06.2011, Niko Kaartinen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Z²

[ CD ]
The Retinal Circus
The Retinal Circus
[ DVD ]
Epicloud
Epicloud
[ CD ]
By A Thread
By A Thread
[ BOX ]
Ghost
Ghost
[ CD ]
http://www.hevydevy.com Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 11933
Palaa »
 
Bookmark and Share