Kraken Duumvirate -kaksikon kolmen vuoden takainen debyytti-EP oli todella mielenkiintoinen tapaus. Sen kolkko äänimaisema käskytti ja ohjasi kuuntelijaa, eikä vakuuttavuus bändin toisella julkaisulla ainakaan vähene. Siinä missä edellisellä From the Dying Soil to the Eternal Sea -minillä tarjoiltiin tukahduttavia henkäyksiä mullan ja suolaveden läpi, tuo The Astroglyphs of the Ritual of Delugen tunnelma mielikuviin niin laavavirrat kuin hiilidioksidintäyteiset tippukiviluolatkin. Luonto näyttääkin uutuusminillä raskaammin hengittävän ja karumman puolensa.

Kaikuisa ja syvä äänimaisema, hypnoottiset riffit ja muutenkin kohtuullisen minimalistinen lähestymistapa osoittavat, että Kraken Duumvirate tietää, mitä se on tekemässä. EP-levyjen sarjaa jatkava uutukainen on muodoltaan hyvin paljon edeltäjänsä kaltainen. Levy sisältää kolme biisiä, joista keskimmäinen on lähes 17-minuuttinen järkäle. Nimenomaan pitkässä nimibiisissä tunnelma liikkuu BM-henkisen hautajaisdoomin suunnalla, mutta silti kappale ei ole huonolla tavalla raskastekoinen. Jos funeral doomissa toisto alkaa jossain vaiheessa helposti maistua puulta, tuntuu ajantaju Kraken Duumviratea kuunnellessa katoavan huomattavasti mielekkäämmällä tavalla. Miellyttävästi harhailevat, synkeät kitaramelodiat ja klassisesta musiikista muistuttava teemojen maltillinen variointi takaavat sen, että EP pitää kuuntelijan koko ajan otteessaan.

I Channel ja Sacrifice Me tuntuvat The Astroglyphs of the Ritual of Delugen rinnalla ehkä jonkin verran pelkiltä alku- ja loppusoitoilta, eikä niiden tunnelmaan pääse käsiksi samalla tavalla. Kakkosraidan kuljettelu on onneksi niin poikkeuksellisen vakuuttavaa, että EP lunastaa itsensä jo senkin ansioilla. Kuten edellinen minilevy, myös The Astroglyphs of the Ritual of Deluge jättää kuuntelijan nälkäiseksi. Joskus aikanaan on ilmeisesti luvassa seuraava minialbumi, mutta sillä, meneekö siihen vuosi tai viisi, on Kraken Duumviraten tapauksessa tavallistakin vähemmän merkitystä.