Pääsin tässä vähän aikaa sitten avautumaan "yksinhuoltajabändeistä". Saksalainen Beyond Helvete on oiva esimerkki siitä, miksi aina vähintään yhtä ulkopuolista tarvittaisiin palauttamaan pilvilinnat maanpinnalle. Tai vähintään omaishoitoon.

Jos nyt unohtaa bion erittäin huvittavat sekoilut musiikillisesta matkasta läpi sielun ja sydämen, negatiivisten ja misantrooppisten tunteiden kokemisen syvältä artistin mielestä, yhdistettynä voimakkaan raikkaisiin riffeihin ja rumpalointiin ja kuuntelijan viemisestä unohtumattomaan transsitilaan (ilopissa housuissa ja yökastelu pois sairausluettelosta, kiitos), on Beyond Helveten debyytti Self-Therapy musiikillisesti itseasiassa varsin toimivaa tavaraa.

Levyn paikoin depressiivinen ja välillä hyvinkin repivä black metal sisältää varsin paljon vaihtelua. Kappaleissa on hyviä riffejä, akustisia hetkiä ja aika ajoin tarttuvaa draivia. Instrumentaali A Nameless Desire eroaa muusta materiaalista, ollen ambient-rytmiikkaa. Soundeiltaan Self-Therapy sijoituu jonnekin Shiningin suuntaan. Levyä ei ole myöskään liikaa hiottu, joten sopivan rosoisena soundi on hyvin toimiva.

Kaikki siis kunnossa? Kyllä, aina siihen asti kunnes alkaa laulu. Levyn todellinen heikko lenkki on itsemääräämisoikeuttaan ylläpitävä traumakimppu Natrgaard. Miehen laulutapa on enemmän kuin rasittavaa kuunneltavaa. Kun lähes koko levyn keston ajan kuuntelee voimakasta karsimystä ja tuskaa, josta paistaa lähinnä naurettava ylisuorittaminen, alkaa koko touhu maistua jo lähinnä komiikalta, mutta pidemmän päälle vain ärsyttävältä sellaiselta. Jos laulu olisi edes miksattu reilusti alemmaksi, olisi tilanne kenties hyvinkin erilainen, mutta tällaisena suorituksena levystä muodostuu kuulijalle lähinnä Via Dolorosa.

Laulupuolen päätyminen överiksi on sinällään harmillista, sillä musiikillinen sisältö on kuitenkin, ei nyt omaperäistä, mutta silti toimivaa. Jos laulupuoli olisi kunnossa, antaisin ainakin seiskan verran, mutta nyt Self-Therapy saa päätyä vaikka lasinaluseksi. Eiköhän tämä(kin) jollekin uppoa, mutta allekirjoittanut sanoo auf wiedersehen eikä enää palaa tämän sielunhoidon pariin.