|
CD1:
01. Dead But Dreaming
02. The Great Pale Hunter
03. Bloodpraised Agony
04. Headshot Christ
05. Raining Blood (Slayer cover)
06. Obscure Funeral
07. Burn the House of God
08. Cromlech (Darkthrone cover)
09. Sumerian Awakening
10. Chapel of Ghouls (Morbid Angel cover)
11. Armageddon tales
12. Draculs Passion
13. Hellhammer
14. Dethroned Emperor (Celtic Frost cover)
+ videoita & tietokoneen taustakuvia
CD2:
01. Caedes Sacrilegae
02. Aeon of Dreams
03. Be My Blood of the Night
04. Screams of a Raven
05. Throne of Fire
06. Pagan Fires
07. Nosferatu
08. With Hate and Impurity
09. Soulbrothers
10. My Goddess
11. Downfall of God
12. Infernal Bleeding
13. Black prophecy
14. The Beginning |
Saksalaisen Impending Doomin kymmenvuotinen taipale tuli päätökseensä kesällä 2003. Vain hieman ennen bändin lopettamista, tätä pitkää uraa julistamaan ilmestyi tupla-CD -julkaisu, joka on siis tämän nyt jo kuopatun aktin kymmenvuotisjuhlalevy. Tyylillisesti, kuin myös valittujen kover-biisien perusteella voisi päätellä, Impending Doom on eräänlainen death/black/thrash metal -hybridi, joka on ottanut runsaasti vaikutteita näistä kolmesta eri genrestä. Kappaleista löytyy niin rässähtäviä riffejä kuin tunnelmallisia melodioitakin eikä bändin uskontoja rienaavaa black metal -henkisyyttäkään voi pelkällä olankohautuksella sivuuttaa. Tästä monipuolisesta yhdistelemisestä johtuen Impeding Doomin musiikki onkin varsin omaleimaista, vaikka järin omaperäiseltä tyyli ei äkkiseltään kuulostaisikaan.
Tuplalevylle on valittu kappaleita niin eri studiosessioista kuin live-äänityksistäkin. Luvassa on siis selvästi harvinaisempaa materiaalia, joten teosta voisikin pitää erityisesti faneille ja keräilijöille suunnattuna. Väitettä korostaa myös sellainen vähemmän miellyttävä tosiasia, että tuotantopuoli on keskimääräisesti tilkkutäkkimäisestä valikoimasta johtuen varsin huonotasoista. Bändin studiolevyihin nähden soundipuoli kuulostaa varsin demomaiselta, ellei peräti treenikämppänauhoitukselta pahimmillaan. Tämä pätee yleisesti ottaen läpi koko paketin, eikä sisältö välttämättä avaudu erityisen miellyttävänä edes aiemmista levyistä pitäneille kuulijoille.
Uran summauksena tuplalevystö on vähän niin ja näin. Toisaalta tarjolla on harvemmin käsillä olevaa materiaalia, mutta kun tuotantopuoli on heikoilla jäillä, niin tätä jaloa elettä on vaikea arvostaa vain sen itseisarvon vuoksi. Bonuksena ykköslevyltä löytyy myös kolme mpeg-muodossa olevaa live-videota sekä tietokoneen taustakuvia kahdessa eri koossa. Faneille levy lienee ehdoton, mutta muille suosittelisin ensin perehtymistä bändin muuhun tuotantoon.
18.08.2003, Serpent |
|
