|
01. THE WICKED: Black Gallows
02. RAPTURE: Two Dead Names
03. ENTWINE: Burden
04. DEMIGOD: My Blood, Your Blood
05. KALMAH: Swamphell
06. RAM-ZET: Pray
07. THYRANE: Sacrifires
08. SILENTIUM: The Sinful
09. THRONE OF CHAOS: Cold Bits of Fire
10. SHAPE OF DESPAIR: Sylvan Night
11. FINNTROLL: Rivfader
12. ENTWINE: Thy Guiding Light
13. SILENTIUM: Forever Sleep |
Koska kaikkien tämänkin kokoelman bändien levyjä on ainakin jollain tavalla Imperiumissa arvosteltu, on varsin turhaa käydä läpi uudestaan bändejä ja biisejä. Siksi suhtaudunkin seuraavaksi tähän kokoelmaan kuvana Spikefarmin, Spinefarmin ja yleensäkin suomalaisen raskaamman musiikin nykytilasta.
Jos nyt jollekin on jäänyt epäselväksi, Spikefarm on keskittynyt hieman rankempaan metallimusiikkiin kuin Spinefarm ja siksi kokoelman yhtyeitä yhdistää moni asia, tosin myös eroavaisuuksia löytyy laidasta laitaan.
Ensimmäisenä yhteneväisyytenä näen jonkinlaisen tasapaksuuden. Musiikkityyli voi vaihtua, mutta yleisilmeeltään kappaleet muistuttavat toisiaan. Jotkut yhtyeet - kuten The Wicked ja Ram-Zet - yrittävät rikkoa muottia erikoisilla efekteillä ja sävellysratkaisuilla, mutta kaatuvat lopulta itsetarkoituksellisuuteen ja niin sanottuun näennäisrankkuuteen. Erilaisuutta haetaan, mutta se jää pelkäksi irralliseksi pölyksi tavanomaisen kivijalan päälle. Kun pöly puhalletaan pois, jäljelle jää varsin vähän.
Tosin paremmin ei mene yhtyeillä, jotka hyppäävät lähimmän trendijunan kyytiin. Tällaisissa bändeissä eniten sattuu korvaan oksettavan samantapainen tuotanto, joka tasapäistää materiaalia entisestään. Ehkä pahimpana esimerkkinä voisi nostaa Kalmahin, jonka turhanpäiväiset melodiajuoksutukset ja blasthurjastelut kuulostavat pelkästään… turhanpäiväisiltä. Ja vaikka oma tyyli oltaisiinkin löydetty jo uran alussa - puhun nyt lähinnä Entwinesta - ei musiikki ole kehittynyt mihinkään muuhun kuin kaupallisen kuuloiseen suuntaan.
Onneksi joiltakin yhtyeiltä löytyy omaperäisyyttäkin, vaikkakin juuret menneisyyden idoleihin loistavatkin liiankin kirkkaana. Silentium onnistuu luomaan miellyttävän kalpeaa synkistelymusiikkia ja Demigodin "My Blood, Your Blood" mutiloi haimaa itseoikeutetusti jo bändin kokemuksen pohjalta - harmi vain, että "Shadow Mechanics" -albumi kokonaisuutena oli liian sekava ja hajanainen kyhäelmä.
Kokoelman parhaaksi anniksi nostaisin Shape of Despairin ja Finntrollin. Ensimmäisenä mainitun "Sylvan-Night" osoittaa, että kompromissittomalla ja kursailemattomalla tyylillä saadaan aikaan hyviä lopputuloksia. Finntrollia voi taas kunnioittaa jo pelkästään asenteensa puolesta, ja muutenkin "Rivfader" kuuluu yhtyeen parhaimmistoon.
Mitä johtopäätöksiä tästä voidaan vetää? Jos saisin joitakin neuvoja Spine/Spikefarmin johdolle sanella, ensimmäinen ja tärkein olisi: "ottakaa riskejä". Niinkin vahvan statuksen turvin mikä tälläkin yhtiöllä on luulisi olevan varaa kokeilla erilaista äärimmäisyyttä, erilaista rankkuutta eikä tyytyä tällaiseen musiikkiin, mitä tämä sampleri sisältää.
Jos siis haluatte tietää, onko tämä kokoelma ostamisen arvoinen, tai sisältääkö se hyviä biisejä, niin en voi sanoa muuta kuin mitä olen jo sanonut. Uskon, että ostatte sen kuitenkin.
15.01.2003, Antti Klemi |
|
![Endzeit Bunkertracks [ACT VI]](http://www.imperiumi.net/albumcovers/a1471be17f5eeeb1277775cdf13eda0f.jpg "Endzeit Bunkertracks [ACT VI]")
