Cultes Des Ghoules sai pientä huomiota debyyttialbumillaan Häxan sen alkuperäisenä ilmestymisvuonna 2008. Pienen levityksen ja painosmäärän vuoksi levy katosi pian unholaan, mutta kulttimaine jäi. Nyt Hells Headbangers tuo levyn laajempaan levitykseen.

Bändin puolalaisuudesta huolimatta levyn nimi Häxan on ruotsia ja tarkoittaa noitaa, mikä saattaa hyvinkin viitata suoraan 1922 valmistuneeseen ruotsalaiseen kauhuelokuvaan. Noitamainen ilmapiiri kuvastaa kuitenkin sisältöä varsin hyvin, olkoonkin, että yleisesti se voisi kuulostaa vain primitiiviseltä black (heavy) metalilta.

Häxanin black metal voisi olla karkea versio vaikkapa Mortuary Drapesta tai Necromantiasta. Keskimäärin 11 minuutin kappaleet eivät korostu niinkään yksittäisinä vetoina, vaan peilaavat enemmänkin kokonaisuutta. Pituudestaan huolimatta ne eivät silti ole puuduttaviakaan.

Levyn soundit ovat hyvin karut ja rumat. Toisaalta ne syövät musiikillisesti levyn tehokkainta viiltävyyttä, mutta yhdessä rujon laulun kanssa luovat omanlaisensa, synkän ja ritualistisen ilmapiirin.

Häxanin primitiivinen ilmaisu on monessa mielessä nautittavaa. Sen raaka ilmapiiri ja soundimaailma on ehkä hieman turhankin suttuinen, sillä aavistuksen verran paremmalla tuotannolla levy olisi ollut tehokkaampi, menettämättä silti oleellisinta ilmapiiriään, mutta tällaisenaankin sen sanoma saavuttaa kyllä kuulijansa. Häxan ei varmasti miellytä tuhtiin tuotantoon tottuneita, saati sinfonisia elementtejä hakevaa melodisen black metalin yleisöä, mutta jos karu tuotanto yksinkertaisen, mutta raa'an ilmaisun kera osuu yksiin, niin Cultes Des Ghoulesin luulisi toimivan varmasti.