Pitäisiköhän U.D.O.:n pitää pikkuhiljaa pitempiä taukoja albumiensa välillä? Ilmeisesti jonkinlaiseen uusiutumiseen tähtäävä Rev-Raptor on pahimmillaan industriaalimaisen selkeästi tampattua, läpeensä armottoman tylsää teutonijunttaheviä ja niin säästeliästä ja itseään toistavaa sanoittamista, että näiden biisien lyriikoista selviää pidemmällekin edenneellä dementialla. Parhaimmillaankin se on vain tavanomainen, monesti aikaisemminkin kuultu U.D.O.-levy.

Maailman tappiin muuttumattomana kurlaavan Herr Dirkschneiderin musiikki on aina ollut hyvin selkeää, mutta nyt kun ideoiltaan puhki syödyt ja äärimmäisen simppelit biisit ovat entistäkin terävämpien soundien ja alati sähisevien peltien vuoksi saaneet Rev-Raptorilla aikaisempaakin kulmikkaamman muodon, levy onnistuu ensikuunteluilla lähinnä vain tympäisemään. Pahimmillaan Rev-Raptorin biisit ovat umpisurkeaa tankkausta, kuten nimikkobiisi ja sinkkubiisi Leatherhead, mutta silloinkin kun kappaleet groovaavat, ne groovaavat orgaanisesti kuin laitospesukone linkousvaiheessa. Hitaammat biisit taas... no, minusta balladit eivät ikinä ole kuuluneet Udon vahvuuksiin. Tälläkin kertaa ne on sorvattu samasta raudasta kuin ennenkin. Toistuva kuuntelu onneksi totuttaa korvan koviin soundeihin ja biisit pääsevät ärsyttävän soundimaailman alta esille.

Udon kunnioitettavan uran huomioonottaen, melkein hirvittää sanoa, mutta tällä kertaa albumilla eniten korvaani miellyttää liidikitaristin täyteläinen ja rikas soundi. Kalseasta äänimaisemasta en tykkää yhtään, koska en kuuntele industrialia oikein missään muodossa, enkä ikinä ole osannut kuollutta ja kylmää teollisuussoundia arvostaa. Niinpä levyn biiseistä parhaita ovat äänimaailmaltaan ja muita veisuja melodisemmalta luonteeltaan "perinteisemmät" Rock´N´Roll Soldiers  ja Motor-Borg, joiden niidenkin melodiset eväät on muutamalla läpikuuntelulla syöty.

Hillitty hatunnosto Udolle uudistumisensa johdosta, mutta tämänsorttinen uudistuminen ei allekirjoittanutta miellytä. Ei Rev-Raptor nyt aivan kuraa ole, mutta selkeästi tekijänsä uran samantekevimpiä levytyksiä.