Changes on kolmas albumi tältä ruotsalaispumpulta, joka Suomessa tunnetaan siitä - jos mistään -, että juuri tästä yhtyeestä Nightwish löysi vokalistinsa Anette Olzonin. Alyson Avenuen ura oli unohtumassa jo musikanteiltaankin, kun Anetten isompi pesti nosti bändi taas riittävän suuren yleisön huulille. Bändi päätti julkaista pari Anetten kanssa levyttämäänsä albumia uusiksi ja ilmeisesti niille on ollut kysyntää, sillä nyt on aika uuden biisimateriaalin. Samaa kamaahan se on kuin ennenkin.

Olzonin tilalle on pestattu ennestään tuntematon ruotsalaismimmi Arabella Vitanc. Uuden laulajattaren laulusoundi ja -sävy on Olzonin kanssa niin samantyyppinen, että levyä saa kuunnella kohtuullisen keskittyneesti, että entisen ja nykyisen vokalistin eroa edes huomaa. Huomattavin ero on Vitancin "isompi" vibrato ja korkeampi ääniala. Kuulijaa hämätään lisäksi silläkin, että joissakin biiseissä taustoja laulaa kukapa muu kuin Anette itse.

Perusruotsalaisesta melodisesta hardrockista on siis kysymys ja levy on tuotettu ammattilaisten rutiinilla. Alisonin omien kaikenkokeiden kehäkettujen lisäksi plattaa on ollut työstämässä mm. hienojen nuoriso-orkesterien H.E.A.T.:in ja Crazy Lixxin kanssa työskennellyt Chris Laney. Lätyn soundit ovat muhkeat ja erottelevat: riffit puraisevat kun tarvitaan ja syntikkalikit valuvat kuin silkki. Rumpusoundit ovat mahtavan "läskit" ja myös sitä hard rockissa niin elementaalista "haikkaa" löytyy.

Levyn avaavasta Liarista päätellen Olzonin tekemisiä on seurattu bändistä lähdön jälkeenkin, sillä biisistä on helppo bongata muutamakin nyökkäys yökalojen Amaranthin suuntaan. Will I Make Lovessa Vitancin duettokaverina laulaa aor:n ykkösdivaritason all star -pakki, vanha saksalaiskähisijä Michael Bormann. Muita biisejä ei kannata syvemmin puida, sillä ne ovat stardardi-hardrockia, joissa kitara vie useimmiten melodisin liidein, mutta myös muutama riffipainotteisempi viisu on mukaan osunut.

Tasaisen hyvistä viipaleista koostuu helppokuunteluinen kakku, jonka kuorrutuksena on lemmenlurituksia ja muuta ihanan tyhjäpäistä hattaraa. Sitä supertykkiä jolla bändi breikkaisi isompaan tietoisuuteen ei Alyson Avenuen biisitehtaalta vielä kolmannellakaan albumilla ole syntynyt.