Vaikka yli 20 vuotta hiljaiseloa viettäneen Hellin vahvasti 80-luvun hevihenkeä hengittävässä musiikissa ei periaatteessa ole mitään omituista, kesti minulla muutama kuuntelu päästä Human Remainsiin sisälle. Erilaisia comebackeja ja reunioneja on 2000-luvulla nähty vaikka millä mitalla, mutta harvemmin niissä on ollut kyse alun perin 25 vuotta vanhojen biisien levyttämisestä. Toki Helliäkin voi pitää vanhan lämmittelynä, mutta kitaristi-tuottaja Andy Sneapilla ja loistavalla vokalistilla, David Bowerilla, kokoonpanoaan paikannut yhtye iskee parhaimmillaan biisit sellaisiin liekkeihin, että lämpö muuttuu käsinkosketeltavaksi kuumuudeksi.

Suurin osa Human Remainsin materiaalista on siis peräisin vuoden 1982 demoilta, mutta ainakin itselleni nämä uudet versiot ovat kaikin puolin iskevämpiä. Andy Sneapin luoma soundi ei voimakkuudestaan huolimatta ole liian leimallisen moderni – toisensuuntaisiakin kommentteja hevifaneilta on tosin kuulunut. Yksi intensiivisimmistä raidoista kuullaan heti aluksi, kun intron jälkeen kaiuttimista pärähtää räväkkä On Earth as it is in Hell. Biisi on yksi suoraviivaisimmista ja iskevimmistä vedoista levyllä, jolta löytyy myös hieman polveilevampaa materiaalia. Esimerkiksi yli kymmenminuuttisen The Devil's Deadly Weaponin eeppisempi tunnelma ja rauhallisempi tempo esittelevät Hellistä toisen puolen. Tunnelma on kuitenkin läpi levyn hyvin linjakas, eikä minkäänlaisia irtiottoja kuulla. Tätä voidaan pitää niin levyn vahvuutena kuin pienenä heikkoutenakin.

Blasphemy and the Master on Hellin teatraalisempaa materiaalia, joka tuo mieleen jossain määrin niin Hammer-leffat kuin King Diamondinkin – molemmat ehdottomasti hyvässä mielessä. Kenties tätä puolta korostavat syntikat voisivat paikoin nousta enemmänkin esiin ja osaltaan tuoda levylle lisää vaihtelua. Nyt lätyllä tuntuisi olevan muutama väliinputoajaraita, eikä 66-minuuttisen keston karsiminen ehkä yhden tai kahden biisin verran olisi välttämättä muutenkaan tehnyt pahaa. En oikein osannut odottaa Human Remainsilta mitään erityistä, joten ennakko-odotuksiin ja varautuneeseen ensikosketukseen nähden levy on erittäin positiivinen kokemus. Yli puolet levyn materiaalista on todella laadukasta, voimakasta ja tarttuvaa, joten minua kovemmat klassisen heavyn fanit lisäävät varmasti arvosanaan vielä pykälän tai pari.