Rockaholic  on ensimmäinen Warrant–pitkäsoitto viiteen vuoteen. Kokoonpano on pysynyt melkein samana, mitä nyt uutena vokalistina häärii Robert Mason (ex- Lynch Mob). Muu miehistö on esiintynyt bändin riveissä vaihtelevasti, jokainen jopa niillä menestyslevyillä.

Masonilla on makea vanhan liiton hard rock -ääni, joten mies sopii Warrantiin hyvin. Musiikillisesti yhtye ei ole hirveästi muuttunut vuosien saatossa. Jonkinlaista aikuistumista on tapahtunut, sillä imelyyttä on Rockaholicilta turha etsiä. Sitäkin enemmän levyllä on juurevaa hard rockia ammattitaidolla esitettynä. Biisien aiheet sentään liikkuvat siellä missä ennenkin, kuunnelkaapa vaikka kaksi ensimmäistä, suorastaanm loisteliaan kasaria biisiä! Niitä ei oikeastaan edes pitäisi ihmetellä, tuottajana on ollut kyseisenä vuosikymmenenä muutamankin hittilevyn tuottanut Keith Olsen.

Koska musiikin muoto on enemmän kuin kohdallaan, on suorastaan rikollisen sääli, ettei sisältö ole. Sävellykset ovat suurimmaksi tylsähköjä. Kertosäkeet eivät tartu, riffit eivät ole millään muotoa ikimuistoisia ja soitto, niin hyvää kuin se onkin, kuulostaa puurtamiselta. Hyvällä meiningillä (esimerkiksi Show Must Go On, The Last Straw) paikataan paljon, mutta Rockaholic suorastaan huutaa ex-solisti Jani Lanen hittisävellyksiä. Fillereitähän jokaisella Warrantin levyllä on ollut, mutta Rockaholicilta puuttuvat ne hitit. Muuten se on varsin mainiota tavaraa.