Tällä kertaa Ahvenanmaan maineikkain kitaravirtuoosi tarjoilee voimakkaalla neoklassisuudella kuorrutetun instrumentaalipläjäyksen, joka edustaa tuttua Mattsonia niin hyvässä kuin pahassa. Alanimeä Concerto For Orchestra & Electric Guitar kantava Aurora Borealis kertoo melko tyhjentävästi mistä levyllä on kyse, ja Mattsson tarpoo uutuustyöllään samanhenkisiä polkuja kuin Yngwie Malmsteen ja Uli Jon Roth orkestraalisimmilla töillään.

Vaikka Mattssonin lahjoja kitaristina ja säveltäjänä ei käy kiistäminen, ei miehen tyylitaju levyn tuotannollisen toteutuksen puolesta yllä samalle tasolle. Ilmeisesti Mattson tuntuu uskovan, että virtuoosimaisen kitaramusiikin ystäville riittää, että kitaran on oltava levyjen keskipisteenä, eikä mies tunnu välittävän, että levyn muut instrumentaatiot on hoidettu konepohjin. Synteettiset orkestraatiot ja konetaustat antavat musiikille halvan leiman ja voi vain kuvitella miten paljon korkeampaan lopputuloksen Mattsson pääsisi, jos hänellä olisi käytössään oikeat jouset ja todellinen bändi visioidensa tukena.

Jos keinotekoiselta kuulostavat taustat ja demomainen tuotanto eivät haittaa, Aurora Borealis on tutustumisenarvoinen työ kaikille Mattssonin ihailijoille. Vaativampiin tuotantototeutuksiin tottuneet kitaramusiikinystävät sen sijaan voivat huoletta jättää levyn väliin.