1990-luvun lopulta paahtaneen Grendelin kolmas pitkäsoitto esittelee valmiin paketin. Ahkera treenaus ja toistasataa keikkaa alkavat näkyä jäljessä. Bändin melodiseen metalliin on hiipinyt kaikkien muiden vaikutteiden lisäksi myös progea, joka ei kumma kyllä kuulosta ollenkaan vastenmieliseltä tässä yhteydessä.

Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy kuitenkin hyviin soundeihin. Ne ovat kirkkaat, mahtipontisetkin ja vaikka musiikkia paahdetaan kuuden miehen voimalla, niin kaikesta, jopa sanoista, saa hyvin selvän. Extreme-osaston vokalisointia tuetaan kirkkaalla laululla, jossa on havaittavissa asiallista melodiantynkää. Tymäkkä rytmiryhmä edustaa tässä paketissa vanhaa liittoa. Rumpali rokkaa, eikä liian monien kollegojensa tapaan keskity nopeuteen. Koskettimetkin saavat sanottavansa julki kahden kitaran puristuksessa, mikä tuo mukaan tässä genressä harvinaista ilmavuutta.

Biisit ovat vaativia niin soittajalle kuin kuulijalle. Tavaraa on tarjolla riittämiin, ehkä jopa hieman liikaakin. Yhtään kappaletta ei voi nostaa muiden yläpuolelle, mikä on tietysti paha juttu radiosoiton kannalta. Tasapaksuus tosin ei asiaan vihkiytyneen kuuntelijan, esimerkiksi fanin, kannalta ole tällä kertaa ongelma. Corrupt To The Core on ennemmin kuuntelulevy kuin vaikkapa biletystä varten; hyvää peruskauraa, jossa kokonaisuus ajaa yksilösuoritusten edelle. Biisi tai kaksi, johon levy - tai miksei koko bändi-, voisi profiloitua, ei olisi pahitteeksi. Henkilökohtaisesti minua ei haittaisi perinteisen laulun suurempi osuus, mutta sehän taasen on makuasia.