|
01. Powerload
02. An Arrogant Breed
03. Misanthropic Generation
04. Rat Race
05. The Final Of Chapters
06. Never Gonna Last
07. Demons, Demons, Demons
08. 26 years of Nothing
09. A Thousand Reasons
10. The Horns
11. Dead End Lives
12. Desperation
|
Disfear tulee taas ja voimalla! Ruotsalaisen hardcoren perusoppimäärään kuuluu todella paljon Dischargea ja sehän on ainoastaan hieno asia. Disfear onkin yksi niin sanottuun Dis-sceneen vahvasti liitetyistä bändeistä, joka julkaisi ankaraa crustiaan jo 90-luvun alkupuolella. Miehistö on toki vaihdellut matkan varrella ja ongelmiakin on ollut, mutta Relapsen papat ”löysivät” bändin uudelleen ja kehottivat laittamaan uutta materiaalia purkkiin.
Tälle julkaisulle erittäin merkittävä muutos on se, että rumpujen takana istuu nykyään Marcus Andersson, joka on ilmeinen Philthy Taylor -klooni ja vokaaleihin on vaihtunut kaikkialle ehtivä Tomas Lindberg. Herra Lindbergin armoton karjunta onkin erittäin merkittävä osa levyn vihaisuutta, mutta väkisinkin tulee mieleen, että eiköhän Tompan karjuntaa ole jo kuultu tarpeeksi usean bändin levyillä (jo tänäkin vuonna). Eikö Ruotsissa todellakaan ole tarpeeksi asiansa osaavia rujoja vokalisteja? Unohdetaan silti äskeinen ja mennään eteenpäin. Karkeasti sanoen Disfearin musiikki on modernimmin soitettua Dischargea, johon on sekoitettu aimo annos vanhaa Motörheadia sekä Entombedin tapaista metallisempaa rähinää. Eräänä vertailukohtana voitaneen pitää esimerkiksi varhaista Wolfpackia, nyttemmin Wolfbrigadea. Disfearin ”keitos” tuntuu levyllä erittäin toimivalta, muttei tietenkään hurjan monipuoliselta (kova ydin riittää!). Pääasiahan on kuitenkin se, että levy pistää puntit vipattamaan. Oikeastaan levy voisi iskeä niin punkkareille, metallimiehille kuin raa`an rockinkin ystäville, sillä tämä on niin totaalisen ankaraa räimettä, että alta pois risut ja männyn kävyt. Lisäpisteet bändille on annettava myös rehellisyydestä, sillä levyn musiikin kerrotaan olevan varastettua ja uudelleen sävellettyä/sovitettua. Moneenkohan levyyn moinen teksti sopisi vielä paremmin, en halua edes ajatella sitä massiivista määrää. Soundipoliiseille vielä tiedoksi, että levy on äänitetty Soundlabin studiolla, jossa Mieszko Talarczyk on tehnyt taas kerrassaan mainiota ja ennen muuta tarpeeksi rosoista jälkeä. T-U-T-U-S-T-U.
14.08.2003, Timo Takala |
|
