Tiedä sitten mitä Laihialan omasta tallista löytyy tosielämän puolella, mutta Poisonblack on ottanut rasvanäppi-tematiikan hyvin haltuun. Driveltä loistaa goottimeininki täysin poissaolollaan, ja levyn avaavasta Pistonheadista lähtien on selvää, että groove on homman nimi. Eikä sinkkubiisi Mercury Falling nyt niin paljoa Sentencediltä kuulosta, vaikka Laihialan ääni synnyttääkin assosiaation kuin väkisin.

Kokonaisuutena Drive on hyvää cruisailumusaa, ehkäpä se oli yhtyeellä tarkoituksenakin kiekon kanssa. Mukaan mahtuu myös oivia hitureita levikestoppeja varten, kuten From Now – Here To Nowhere osoittaa.

Poisonblack rokkaa ja rollaa viidennellä levyllään.  Silti, kun pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, täytyy kuitenkin luoda jotain omaperäistä tutuista elementeistä. Drive on hyvä ja kiva levy, mutta valitettavan ikimuistoista tuotosta siitä ei sinällään saa. Hyvää ja todella taidokkaasti toteutettua groovea se sisältää ja paljon kivoja ralleja, mutta mikään ei sinänsä nosta sitä selvästi klassikoksi. Teknisesti Poisonblack osaa hommansa ja bändi svengaa. 

Veikkaan silti, että ajokauden alkaessa levy viihtynee useammankin isolohkolaitteen soittimessa, jossa se saa kilpailla kasin jyrinän kanssa. Hyvä niin.