Jälleen yksi melodinen black metal -bändi Saksasta, noin miljoonien muiden joukosta. En ole aivan varma millä keinoin Satyros meinaa muista erottua, mutta hyvä laatu se ei ole, siitä voinen jokseenkin olla varma. Heviriffejä sekä -melodioita bm-riffien kanssa yhteen sotkeva levy ei taivu kunnolla melankoliseen fiilistelyyn, ja vielä vähemmän siitä riittää paukkuja mustanpuhuvaan synkkyyteen. Eikä bändistä toisaalta löydy oikein sitä väkivaltaista aggressiotakaan. Yritystä löytyy kuitenkin koko tunnin edestä.

Riven on siinä mielessä perinteinen omakustannelevy, että se on tunnin kestollaan melko täyteen pakattu ja vain hyvin vähän on mitään turhaa karsittu pois paremman materiaalin tieltä. Tai jos onkin, se ei ainakaan näin kuulijalle välity. Tuotantopuoli on mallia kelvollinen, eli instrumentit ovat saaneet kyllä sopivasti tilaa toisilleen, erottuvuuttakin, mutta minään soundireferenssilevynä Riveniä ei voi pitää. Eikä kyllä sitten biisimateriaalinkaan puolesta: levy on tasapaksu kuin veltto paska, mutta sen verran mieto on ulosteen tuoksu, ettei levy edes ärsytä soidessaan ja taustalle hukkuessaan.

Satyros on tämän levyn perusteella jälleen yksi tasalaatuinen ja mitäänsanomaton bändi, joka tekee käytännössä kaiken tavanomaisesti, tunteita tai suurempia ajatuksia herättämättä. Levyn kesto, tunti, kyllä tuntuu menevän hukkaan tällaisen parissa, kun yhtä hyvin voisi käytännössä kuunnella vaikka tietokoneen huminaa tai television taustamölyä, eikä laatu merkittävästi paranisi tai huononisi. Ei paskempaa, ei hyvääkään, mutta hyvin, hyvin tavanomaista melodista black metalia yhdentekevillä biiseillä ja rääky- että kirkunalaululla varustettuna.