tartun levyyn harvemmin pelkästään sen kansikuvan vuoksi, mutta Artasin tapauksessa tein juuri niin. Örkki Yrlundin suorastaan törkeän hieno kansitaide veti minua puoleensa kuin magneetti, sillä Riotologyn uhmakas huppupäinen hahmo toi mieleeni Disturbedin maskotin "The Guyn", joten pitihän se levykin tarkistaa. Varsinkin, kun levy-yhtiö kuvaa Artasia laveasti vain "modern metaliksi". Sehän voi tarkoittaa käytännössä mitä vain.
No, ei ollut Disturbedia tämä, mutta ihan kuulemisen arvoista nykymetallia kuitenkin. Jonkinlaisiksi urbaaneiksi guerilloiksi sonnustautunut itävaltalaisyhtye sotii metalcoren, ruotsikuolon ja thrash metalin kaupunkisotia, kunkin musiikkityylin dominoidessa soundia aina biisistä riippuen. Tuplabassareita ei säästellä ja teräviä, mutta harvoin mitenkään muistettavia riffejä syljetään sarjatulella. Leudommissa, melodisemmissa kohdin paletti saa väriä mm. viuluista. Yhdistettynä osin melodiseenkin rähinään, Artasin vokalisti Hannesin laulusoundi sekä puhtaita, ördää ja rääkyjä yhdistelevä laulutapa tuo lähimpänä verrokkina mieleen All That Remainsin Phil Labonten. Huomionarvoinen yksityiskohta on sekin, että Riotologyllä Artas lietsoo mellakkaansa peräti neljällä kielellä.
Jacob Hansenin jykeväsoundiseksi ja nykystandardin mukaisesti sairaalamaisen kliiniseksi ja tukkoon tuottama Riotology ei ole huono levy, mutta meikäläisen korvaan se on soundidynaamisesti köyhä, kompressoitu ja biiseiltäänkin tasapaksu. 67 minuuttia thrashinsekaista core-kuoloa yhteen menoon on yhdellä kertaa liikaa, sillä näin aggressiivinen mätke menisi paremmin korkeintaan kolmen vartin annoksissa. Albumi olisi ylipitkä, vaikka biisit olisivat genrensä helmiäkin, mutta erityisen väsyttävältä se tuntuu, kun kappaleet ovat keskenään niinkin samankaltaisia kuin Riotologyllä. Sekaan on osunut toki parit muita kovemmat veisut, kuten äkäinen Rassenhass ja metalcoremaista melodian, ketterien kitarakudelmien ja mätkeen dialogia parhaiten levyllä esittelevä The Grin Behind The Mirror, mutta muut rymistelyt katoavat muististani minuutti loppumisensa jälkeen. Vähin jäljin kuin kusi kiukaalta.
28.04.2011, Mape Ollila |