Eden's Cursen uuden albumin salamyhkäinen intro saa veikkaamaan, että joku on nyt joko kuunnellut liikaa Operation: Mindcrimeä  tai katsonut DaVinci-koodia yhden kerran liikaa. Alkusoiton vehkeilystä huolimatta, Trinity  ei ole tarinallinen konseptilevy, vaikka sen kappaleista ja kansitaiteesta löyhästi toisiinsa liittyvät uskonnollisuuden, henkisyyden ja tekopyhyyden teemat löytyvätkin. Ja kylläpä se Mindcrime taitaa muutaman muunkin kerran päätään Trinityn kuluessa nostaa... siitäpä bongareille tehtävä: nimeä vaikkapa No Holy Manin  introriffi.

Lähes ajatuksia herättävän pinnan alla asuu lujan ammattimaisesti (lue: liukuhihnamaisesti) tuotettu, Dennis Ward -produktio hard rockia ja melometallia. Biisit ovat tasalaatuiseksi sävellettyä ja sovitettua yllätyksistä vapaata hardrockia. Kansainvälisen ryhmän moottori ja vokalisti Michael Eden laulaa hyvin, kitarasooloissa nakit viuhuvat, koskettimet maalailevat kauniisti, stemmalaulukin soi nätisti ja bändi on muutenkin silkkaa rautaa. Mikä siis mättää?

Toistan varmaan jo itseäni, mutta paitsi että levyä värittää täydellinen ennen kuullun tuntu, teknisesti täydellinen Trinity ei herätä edes haaleita tunteita. Aivan kuten edellisetkin Eden's Cursen albumit, Trinitykin on puleerattu tuotannollisesti tasolle, jolla en kykene löytämään levyn soundeista enää dynamiikkaa. Levystä puuttuu tyystin kaikki orgaanisuus, eikä se ole pelkästään edes studion vika: saattaa olla, että kuvittelen omiani, mutta sama muovisuuden maku yltää myös soittosuorituksiin. Edes vokalisti ei saa välitettyä fiilistä, että olisi teksteissään sydänverellään mukana. Jokinhan hommassa on poskellaan, jos kuulija saa fiilistasolla kovimmat kicksit soolokitaristin tyylikkäästä likki- ja soolovalikoimasta.

Varmasti osa hardrockin kuluttajista on aidosti sitä mieltä, että Eden's Curse on parasta sitten viipaloidun leivän keksimisen, mutta minulle siitä jää kaiken perfektionismin ja ylisuorittamisen sivumakunsa vuoksi edelleen sama kädenlämpöinen ja haljusti valju fiilis kuin aikaisemmillakin levyillään. Eden's Cursen nimikkotautiin, liian läpinäkyvään keinotekoisuuteen, eivät tunnu auttavan edes Dio-coverit tai nimekkäät vierailijat.