Pegazus on palannut! Sehän on hienoa, mutta kuka vielä muistaa tämän australialaisorkesterin, jolta on viimeksi tullut uutta materiaalia lähes kymmenen vuotta sitten? Minä en ainakaan, kun edellisen Pegazus-albumin julkaisun aikoihin olin tuskin vielä koskenutkaan minkään näköiseen raskaampaan musiikkiin, mutta sehän ei estä tutustumaan orkesteriin sen tuoreen, tarkoituksellisen kliseisesti nimetyn, In Metal We Trust –albumin kautta.

Pegazuksen musiikki on juuri sitä, mitä levyn nimi sekä albumille ujutettu Judas Priest –cover antavat odottaa. Priestin lisäksi Pegazuksen musiikissa haiskahtavat ainakin Accept, Saxon ja raskaamman puolen Helloween. Bändin määritteleekin parhaiten luettelemalla kourallisen perinteisen heavyn suuruuksia, sillä tarkasti esikuvien latujahan tässä hiihdellään, omaperäisyysprosentin lähennellessä täyttä nollaa.

Silloin, kun alan legendoja mukaillaan näin orjallisesti, se pitäisi tehdä aika pirun hyvin toimiakseen, ja tässä kohdassa alkavat Pegazuksen ongelmat. Toki esimerkiksi Metal Messiah ja We Live to Rock ovat ihan kelpoja Accept-tribuutteja, mutta kuinka paljon edes Acceptin antautunein fani edes osaisi arvostaa täyttä rip-offia? Tiedä häntä, kun en itse Saksan teutonihevareistakaan juuri välitä. Metal Gods –versiointi tuskin myöskään tarjoaa juudaspappi-immeisille nostalgiafiilistelyä ihmeämpää, sillä kappale on vedetty sooloja vaille yksi yhteen alkuperäistä kunnioittaen, ja olennaiseksi eroksi jää soundien päivittyminen 2000-lukulaiseen muottiin.

In Metal We Trust on juuri sen sortin kasari-worshippiä, että tälle varmasti löytyy omat kuuntelijansa, jotka eivät omaleimaisuuden olemattomuudesta välitä, ja jota toiset eivät pysty sietämään räikeän idolitributoinnin takia. En tiedä, häiritseekö minua enemmän täysi tunnistamattomuus vai keskinkertaista massaa edustavat sävellykset, mutta ainakin Pegazus kuulostaa moderniin metalliin tottuneeseen kuulohermooni liikaa syntymävuosikymmeneltäni. Promosaate vakuuttaa Pegazuksen olevan ennen kaikkea raivoisa liveyhtye, joten kenties bändi pitäisi todistaa lavalla ennen kuin sen hienouden hoksaisi.