Kun miettii laadukasta instrumentaalista post-rockia, tulee ensimmäiseksi mieleen japanilainen Mono. Yhtye on ollut ilmaisultaan jokseenkin täydellistä tunneskaalojen kirjoa. Portugalilainen Catacombe ei yllä samanlaiseen kontrastien kanssa pelaamiseen, mutta sen debyyttialbumi Kinetic toimii omassa lajissaan silti erittäin hyvin. Lähempää vertailua voisi tehdä vaikkapa Red Sparowesin suuntaan.

Levyn kappaleet ovat tyylitajuisia ja harkittuja sävellyksiä, ja säilyttävät tumman ja melankolisen tunnelmansa hyvin. Bändi ei vältä raskaampiakaan hetkiä, ja nekin tehdään harkiten. Raskaus ei ole itsetarkoitus, vaan osoittaa paikkansa kun on sellaisen aika. Pitkähköt, seitsemän ja kahdeksan minuutin mittaiset kappaleet täyttävät kestonsa hyvin: eivät lopu kesken, eivätkä toisaalta ole ylimittaisiakaan.

Kinetic ei sisällä juurikaan turhaa täytettä, vaan säilyttää hyvin intensiivisyytensä. Sen pehmeähkö soundimaailma on välillä melankolisen synkkä, välillä metallisen jyrähtävä, välillä herkkä, mutta kontrastit eri osa-alueiden kanssa eivät ole ristiriidassa toistensa kanssa. Levyä voi kuunnella taustallakin, mutta ollakseen parhaimmillaan, tällainen musiikki suorastaan vaatii keskittymään omassa hiljaisuudessa.