Vähintäänkin hämmentävällä nimellä paiskattu Liquid Graveyard lipuu musikaalisesti nimen kanssa samoilla vesillä. Epämääräisesti "hybridimetalliksi" nimitetty yhtye nimittäin yhdistelee musiikissaan groovaavaa riffittelyä, vivahteita deathista ja thrashista, ja lopuksi vielä kuorruttaa kaiken naislaululla äärilaidasta toiseen; heleästä kauneudesta eläimelliseen murinaan.

Vajaat puolitoista vuotta aiemmin debyyttilevynsä julkaissut poppoo taipuu toisaalta myös hevin karkeaan karsinaan, vaikka vaikutteita löytyykin progehtavasta rockista astetta järeämpään menoon. The Fifth Time I Died soi toisaalta kauniisti ja hyvinkin myöntesin sävyin, jos toisaalta taipuu sitten vastaavasti ärjyvämpään soitantaan.

Järin suurta kontrastia levyllä ei kuitenkaan luoda, vaan ääripäätkin ovat lopulta tuttujen ja turvallisten rajojen sisällä. Soitto on taidokasta ja biisit sinänsä kekseliäitä, mutta eivät aina niitä kaikkein korvanmyötäisimpiä. Oman haasteensa kuuntelutouhuun tuovat laulusuoritukset, jotka ovat varmasti osalle liiankin herkkiä ja puhtoisia, ja taas sitä kaipaaville turhankin raspisia ja rupisia. Henkilökohtaisesti pidän levyn puhtaista naislauluista huomattavasti tusinaärinää enemmän.

Mitä taas tulee muuhun tuontantoon, on se kovin ilmava ja dynaaminen, muttei vastaavasti kovinkaan raskas. Rokahtava sfääri sinänsä sopii näihin biiseihin, jos nyt sitten levyn keveys muutoin voinkin tuntua hieman turhankin kepoisalta. The Fifth Time I Died on omintakeinen ja epätavanomainen levytys, joka ei kuitenkaan yllä laadullisesti erityisen hyvälle tasolle.