Käänteli asiaa miten päin tahansa, Negative Planen kaltaisia bändejä on harvassa. Yhtye lähestyy black metalia genren historian tiedostaen, mutta vie vaikutteensa melko omalaatuiseen suuntaan. Negative Planen kohdalla tämä ei tarkoita mitään sekopäistä irroittelua, vaan todella sakeaa, tarttuvien riffien ja melodisten liidien luomaa tunnelmaa, jota ryyditetään synkeillä urkuväliosilla.

Omaperäisintä Negative Planessa on kenties sen todella kokonaisvaltainen soundi. Urkujuttujen lisäksi soundimaailmassa on runsaasti kaikua, eikä bassokitaran poikkeuksellisen vankka rooli myöskään jää yhtyeen black metalissa huomiotta. Selkeästi perinnetietoisempaan Et In Saecula Saeculorum -debyyttiin verrattuna huomio kääntyy enemmän myös kaoottisen oloisiin mutta melodisiin liideihin, jotka tuovat levylle tietynlaista kauhufiilistä. Näin suomalaiselle liideissä on paikoin lähestulkoon mustunutta, rautalankamaista vibaa. Temponvaihtelu tuo levylle monipuolisuutta, ja itse riffit ovat monin paikoin suorastaan hekumallisen tarttuvia – nopeimmillaan lähes nifelheimmaisesti rankaisevia ja melodisia. Alkukantaisen mutta silti vivahteikkaan black metalin lisäksi Stained Glass Revelationilla kuuluukin myös perinteisempi heavy metal.

Negative Planessa on hienoa nimenomaan se, kuinka yhtye on samaan aikaan perinteitä kunnioittava ja edistyksellinen, kuin myös alkukantainen ja hienostunut. Tavallaan Stained Glass Revelationilla ei ole mitään sellaista, joka paljastaisi levyn julkaisuajankohdaksi vuoden 2010. Yhtä hyvin se olisi voitu julkaista jo parisenkymmentä vuotta aiemmin. Esimerkiksi All Soulsin hyytävä loppumelodia voisi olla peräisin peräti jonkin italokauhuleffan soundtrackilta. Levy onkin siitä poikkeuksellinen, että sen tietää jo nyt kestävän aikaa äärimmäisen hyvin. Et In Saecula Saeculorum oli loistava albumi ja sisälsi kenties enemmän yksittäisiä huippuriffejä kuin yhtyeen tuorein tekele, mutta Stained Glass Revelations vie kokonaisvaltaisuuden aivan toiseen ulottuvuuteen. Huippuriffejä, sieluun tunkeutuvia liidejä ja tarttuvaa rumputyöskentelyä löytyy toden totta myös tältä uutukaiselta, mutta nyt kaikki palvelee vielä korostuneemmin kokonaisuutta. Nimiraidan lisäksi vaikkapa The Number of the Word  ja Angels of Veiled Bone ovat sen tason kappaleita, että tunnelmaltaan tämän sakeampia sävellyksiä ei metallin saralta noin vain löydykään. Levyä voikin suositella sydämellisesti myös muille kuin black metalin ystäville.