Shattered hope. "Särkynyt toivo". Siinäpä tälle kreikkalaiselle yhtyeelle sopiva nimi. Kuvastaahan se varmasti pohjimmmiltaan varsin hyvin niitä tunteita ja mielialoja ja tunnelmia, mitä yhtye pohjimmiltaan pyrkii välittämäänkin. Mutta poikkeaako sen musiikki toteutukseltaan sitten paljonkin muista kaltaisistaan ja onko se kuuntelemisen arvoista ensinkään?

Levyn ensitahdeista käy jo selväksi, mistä tyylilajista ja minkälaisista tehokeinoista on kyse. Yhtye sekoittaa sopivassa mittasuhteessa mm. miesmurinalaulua, haikeita melodioita ja suorastaan häiritsevän tutulla tavalla kaikkia muitakin tunnelmallisen melo-death/doomin tunnusmerkkejä. Shattered Hope edustaa kaikkea muuta kuin toivoa tähän ylikuluneeseen genreen valavaa tyylisuuntausta, niin ironista kuin se valitettavasti onkin. Toki levyllä kuullaan laahauksen lisäksi muutamia hieman reippaampiakin soitannollisia kohtia, eikä levyä silti vaivaa esimerkiksi liian tunkkainen tuotanto tai muuten vaan alle mediaanin vaipuvat soitto- tai laulusuoritukset.

Silti tätäkin yhtyettä on turhankin helppo syyttää sovituksellisen - ja yleisenkin mielikuvituksen puutteesta kertovista ratkaisuista, niin ilmeiseltä genrensä edustajalta tämäkin kaikki genren tunnusmerkit uskollisesti täyttävä ja kohtalaisesti toteuttanut ryhmä vaikuttaa. Eikä ainoastaan vaikuta, vaan on sitä kaikin puolin ja loppuun asti.

Levyllä kuullaan vierailijoita muun muassa Ataraxiesta ja Saturnuksesta, mutta valitettavasti hekään eivät tätä kovin tavallisuudessaan valjua lopputulemaa pelasta.