Kansitaide Battle Beast
Steel
CD
[ Hype Records ]

( 9+ )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Enter the Metal World
02. Armageddon Clan
03. The Band of the Hawk
04. Justice And Metal
05. Steel
06. Die-Hard Warrior
07. Cyberspace
08. Show Me How To Die
09. Savage And Saint
10. Iron Hand
11. Victory

Reilu vuosi sitten, Helsingissä hevikauppaa pitävä kaverini esitteli minulle bändin, johon oli täysin lätkässä. Demolevyä ryhmällä ei ollut, mutta MySpacessa oli kuulemma esitelty jo toistakymmentä älyttömän tasokasta rallia. Onnistuin lopulta kuulemaan biiseistä noin puolet ja jokaisen uuden biisin jälkeen epäuskoni vain kasvoi: miten on mahdollista, että tällaista bändiä ei ole vielä kiinnitetty?

Ilmeni, että sopimustarjokkaista ei ollut todellakaan pulaa. Yhtye ei vain halunnut tehdä mitä tahansa diiliä. Sen jälkeen Battle Beast on voittanut niin Wacken Metal Battlen maailman finaalin kuin kotimaisen Radio Rock Starbankin. Jälkimmäisen voiton jälkeen eteen lyötiin lopulta sopimus, joka takasi levylle riittävän tasokkaan tuotannon. Bändi tiesi biisiensä vahvuuden, mutta nyt oli lopulta tekojen aika.

Jos sanoisi Sonic Pumpilla tehdyn Battle Beastin debyytin vain lunastavan lupauksensa, se olisi kuin kallonmurtumaa mustelmaksi väittäisi. Steel -debyytin edessä kriitikko on kuin tankille uhitteleva torakka. Levy ei tuo pöydälle mitään varsinaisen uutta, mutta panssarivaunun alle jääminen tuntuu samalta vaikka tankki olisi kierrätysterästäkin. Biisi toisensa jälkeen, Battle Beast pukee niittihanskat, kiinnittää kuulijan kaulapannalla seinään ja käyttää tämän päätä päärynäpallona. Yritä siinä sitten olla päätä heiluttamatta. Kuten tiedettyä, kyynisyys lähtee kriitikosta vain lyömällä, mutta Steelin kylvetyksessä kriitikko löytää itsestään masokistin. Tämän tankin alle on heittäydyttävä aina uudestaan.

Battle Beastillä on hela hoito hallussa ja se on nälkäinen bändi. Sillä on täydellisen oma soundi, tarttuvat melodiat, järjenvastainen draivi, pettämätön tyylitaju ja maailmanluokan laulaja. Steel tempaa mukaansa ja pistää adrenaliinin kiehumaan. Kuulijan tekee koko ajan mieli lyödä jotain, mitä tahansa. Mistä muusta heavy metalissa on muka kysymys?

Laulajatar Nitte Valolla on voimakas ja ainutlaatuinen ääni, laaja ääniala ja laulutekniikka, jollaista naisella ei oikeastaan kai pitäisi edes olla olemassa. Biisin tunnelmasta riippuen, Valo pystyy kuulostamaan maskuliinisen raastavalta kuin alumiinia leikkaava rälläkkä, feminiinin viettelevältä kuin kurtisaani kuiskimassa pieniä valheita, tai mikä ehkä yllättävintä, klassisesti koulutetulta sopraanolta. Komean Iron Handin operaattinen c-osa aiheuttaa kylmiä väreitä joka kuuntelulla. Nitte on hämmästyttävä heavyvokalisti.

Biisinikkari Anton Kabasen piippu sylkee laaturiffejä tahdilla, jolle ei suomalaisessa heavyssä taida olla haastajaa. Hemmon esikuvat ovat toki kuultavissa, mutta pelkästään tältä albumilta löytyvien tapporiffien keksimiseen tarvittaisiin nykykuntoisilta W.A.S.P.:ilta, Acceptilta ja Manowarilta vuosikymmen, ja niidenkin pitäisi tehdä yhteistyötä. Parissa biisissä riffien alkulähde löytyy jostakin muualta (TJEU: Die-Hard Warrior & Cyberspace), mutta nekin on sovitettu sataprosenttisen Battle Beastiksi. Savage and Saintissa Kabanen puolestaan näyttää hallitsevansa pehmeämmänkin ilmaisun vaikka hemmon suonissa ilmeisesti sula rauta virtaakin.

Perusasioissa pysyttelevien komppikitaristin, rumpalin ja basistin lisäksi Battle Beastin täydentää Brymirissäkin vaikuttava synisti ja orkestrointivastaava Janne Björkroth. Kaverin klassinen tatsi ja näppärät soolot antavat Battle Beastille sen kiiltävän viimeisen silauksen, joka tekee bändistä yhtä kauniin kuin murskaavankin kuunnella.

Mikään perinteitä kunnioittava heavy/powermetallilevy ei onnistu ilman kitaraheerosta. Nykyisen vanhan heavyn buumin aikana tilu on jäänyt vähemmälle enkä muistakaan vuosiin kuulleeni perinteikästä heavyä, jolla kitarasankaruus olisi ollut yhtä isossa roolissa kuin Battle Beastissa. Tyylitajuiset soololirutukset ovat nykyheavyn mitalla melkeinpä ylenpalttisia, mutta mikäpä Kabasen on lappaessa kun on mistä mättää. Battle Beastin ilmaisu nyt ei muutenkaan ylilyöntejä välttele ja juuri se saattaa olla bändin kaikista järein ase. Parempi överit kuin vajarit!

Artikkeli nyt näemmä karkasi pelkäksi hehkuttamiseksi, mutta kriitikon tehtävä on löytää myös vikoja. Battle Beastin kanssa siihen tarvitaan suurennuslasi, mutta väkisin etsittynä: Valon englannin ääntämys ei ole täydellistä, mutta eipä se häiritsekään. Kabasen laulutekniikka puolestaan on puutteellista, mutta hemmon riekunta ja falskin rajalla huojuvat matalat laulut korostavat biisien dramatiikkaa. Biisien umpikliseiset lyriikatkaan eivät ehkä aivoja haasta, mutta eipä se sotaisan heavyn tehtävä olekaan. Arvostelija saa olla aika nihilisti, että edellä mainituista pulmia saisi tehdyksi. Sitäpaitsi, tahra hyökkäysvaunun kyljessä ei vaikuta sen tuhotehoon, ja Steel on joka tavalla täydellinen tuhon koneisto. Se ei jätä eloon edes torakoita, mutta torakoitakin vaikeampaa on saada tapetuksi niiden besserwisserien äänet, joiden mielestä demoilla oli muka paremmat soundit.

En uskalla antaa levylle kymppiä pelkästään siksi, että jos seuraava Battle Beastin levy jollakin käsittämättömällä tavalla vielä tästä parantaa, minulta loppuvat kesken niin sanat kuin numerotkin.



13.04.2011, Mape Ollila
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Battle Beast
Battle Beast
[ CD ]
http://www.hypeproductions.fi/battlebeast/ http://www.myspace.com/battlebeastband Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 12417
Palaa »
 
Bookmark and Share